Sairasta sairaanhoitoa

Järvenpään kaupunginvaltuutetut saivat valtuuston kokouksessa raportteja sosiaali- ja terveystoimen viime vuoden toiminnasta ja kaupungin talouden alkuvuoden kehityksestä. Ansaittua kritiikkiä herätti viime vuoden osalta ulkoistetun ja yksityistetyn vanhusten ruokapalvelun heikko taso. Kaupungin oma hyvä ruokapalvelu on vaihdettu kilpailutuksen kautta yksityiseen ja meno on sen mukaista. Heikkotasoinen ruoka tuodaan Helsingistä saakka usein miten jäähtyneenä ja tarjoillaan pahvilautasilla. Hintaa vanhuksilta peritään 10 euroa aterialta.

Useimmille valtuutetuille tämä oli uutinen ja reaktiot sen mukaisia. Valtuusto ei ole minkäänlaisessa strategiassaan päättänyt tämän kaltaisen toiminnan toteuttamisesta. Tällainen tolkuton toiminta pitää lopettaa ja palata kaupungin omaan palveluun.

Varsinainen suuri keskustelu käytiin alkuvuoden taloudellisesta kehityksestä ja siinäkin sosiaali- ja terveystoimi oli erityisen kritiikin kohteena. Talousarviossa esitetyt menot ylittyvät ja tulojakaan ei tule budjetoidulla tavalla. Valtuutetuille selitettiin, että on tehty laskentavirheitä ja että menot on alibudjetoitu ja tulot ylibudjetoitu. Tämä johtuu kaupunginhallituksen antamasta liian kireästä budjettiraamista. Tämä tunnustettiin nyt ensimmäistä kertaa, vaikka mm. allekirjoittanut totesi tämän saman jo budjetin valmistelujen yhteydessä.

Erittäin outoa on se, että erikoissairaanhoidossa käytössä olevan sakkopaikkamaksun perintäkriteereitä on kiristetty tavalla, joka automaattisesti lisää kaupungin menoja. HUS perii nyt kunnilta korotettuja sairaanhoitomaksuja jo kotiuttamispäätöstä seuraavasta päivästä lähtien. Aikaisemmin korotettua maksua alettiin periä vasta kolmantena päivänä kotiuttamispäätöksestä. Nyt ei ole enää minkäänlaista joustovaraa ja näin kunnat joutuvat maksamaan entistä enemmän ylisuuria hoitomaksuja hallinnollisen päätöksen perusteella. Järvenpään kaupunkia HUS:in valtuustossa edustavat valtuuston puheenjohtaja Kaarina Wilskman (kok) ja kaupunginvaltuutettu Pekka Luuk(sdp).

Sairaanhoitopiirien perimiä sakkomaksuja ei voida perustella lääketieteellisesti. Itse asiassa kotiuttamispäätöksen jälkeen potilaat siirtyvät toipumis- ja kuntoutumisvaiheeseen eivätkä vaadi kallista erikoishoitoa. Näin ollen hintaa pitäisi lääketieteellisillä kriteereillä tarkasteltuna alentaa.

Sairasta sanan varsinaisessa merkityksessä on kuitenkin se, että kunnat HUS:in omistajina ja suvereeneina päätöksentekijöinä päättävät itse itselleen lisää kuluja korottamalla hoitomaksuja ja kiristämällä maksukriteereitä. Kun valtuustossa itketään sairaanhoitokulujen lisääntymistä, pitäisi tämä seikka pitää mielessä.

Turun kaupunki on kyseenalaistanut sakkomaksut tekemällä niiden perinnästä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituksen peruste on se, että koska kaupungin ja sairaanhoitopiirin välisessä perussopimuksessa ei tällaisia maksuja mainita, niiden periminen on siten lain vastaista. Ei muuten mainita HUS:in ja Järvenpään kaupunginkaan välisessä perussopimuksessa.

EU tukee työvoiman polkumyyntiä

Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi EU-sopimus tekee uusliberalismista, voittojen maksimoinnista, julkisten palvelujen kilpailuttamisesta ja pääoman, tavaroiden, työvoiman ja palvelujen vapaasta liikkumisesta periaatteita, joita jäsenmaiden edellytetään noudattavan. Ne uhkaavat romuttaa pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän ja myös työehtosopimusten vähimmäisturvan.

Ammattiyhdistysliike on jo saanut katkerasti kokea, mitä pääomien, työvoiman ja palvelujen vapaan liikkumisen esteiden poistaminen merkitsee. EY:n tuomioistuin, joka tulkitsee työvoimaa koskevaa lainsäädäntöä on tehnyt 4.3. taas uuden päätöksen, tällä kertaa niin sanotussa Rüffertin jutussa. Tapaus koski Ala-Saksin osavaltion rakennushanketta, jonka urakoitsijaksi
valittu puolalainen yritys maksoi työntekijöille palkkaa alle puolet saksalaisen työehtosopimuksen vähimmäispalkasta.

Ala-Saksin lainsäädännön mukaan julkisia hankintoja kilpailutettaessa yritysten on kirjallisesti sitouduttava maksamaan työntekijöilleen vähintään voimassa olevan työehtosopimuksen mukaiset palkat. Urakkasopimus purettiin, mutta työnantaja vei asian oikeusteitse EY:n tuomioistuimeen, joka ratkaisi asian puolalaisen työnantajan hyväksi ja asetti EU-lainsäädännön osavaltion lain yläpuolelle.

Suomessa on nykyään työssä tuhansia ulkomaalaisia, joille maksetaan palkkaa huomattavasti vähemmän kuin työehtosopimukset edellyttävät. Monissa tapauksissa työehdot eivät täytä edes sopimusten minimivaatimuksia. Ay-liikkeen johtajat vannovat työehtosopimusten yleissitovuuden nimiin, mutta tosiasia on, ettei yleissitovuus suojaa vähäisimmässäkään määrin ulkomailta lähetettyä ja tilattua työvoimaa. Työsopimuslakia heikennettiin tällaiseksi Lipposen hallituksen aikana vuonna 2000.

Rüffertin tapauksen tapaan työnantajan ei tarvitse Suomessa noudattaa alan yleissitovaa työehtosopimusta, jos se on työehtosopimuslain mukaan sidottu johonkin muuhun työehtosopimukseen. EU-sopimukset eivät velvoita maksamaan lähetetyille työntekijöille suomalaisten sopimusten mukaista palkkaa. EY:n tuomioistuin tulkitsee EU-sopimuksia siten, että työnantajat voivat ”laillisesti” polkea palkkoja.

Ay-liikkeen tulisi vihdoin nähdä, mitä EU-politiikka todellisuudessa merkitsee. On aika ryhtyä ajamaan jäsenten etuja ja estää halpatyövoiman markkinoiden syntyminen. Se voi toteutua vain siten, että turvataan kaikille samanlaiset työehdot riippumatta siitä mistä maasta työntekijä on lähetetty.

Tilanteen huononemisen entisestään voi estää vain se, ettei eduskunta hyväksy Lissabonin sopimusta, joka asettaa EU:n lainsäädännön Suomen lakien yläpuolelle.

Kunnallista demokratiaa ei saa heikentää

Olemme yhdessä Järvenpään kaupunginvaltuutetun Lassi Markkasen (vihr) kanssa laatineet alla olevan kirjoituksen paikallislehtiin. Tulemmen myös toimimaan kuten sanomme.

Pääministeri Matti Vanhanen valitteli 27.3. pitämässään linjapuheessa sitä miten vaikeaa demokraattisessa päätöksenteossa on purkaa ylikapasiteettia ja luopua jostakin toiminnasta. Tällä hän tarkoitti nimenomaan kunnallista päätöksentekoa. Niinpä hän esitti demokratian kaventamista siirtymällä kunnallisessa päätöksenteossa tilaaja-tuottaja-ajatteluun rajoittamalla vaaleilla valitun valtuuston päätösvallan ainoastaan asiakkaan rooliin. Päätösvalta palvelujen tuottamisen suhteen siirrettäisiin virkamiehille ja yksityisille yrityksille.

Vanhasen esittämässä ajattelussa kuntien rakentamat ja ylläpitämät terveyskeskuksetkin voitaisiin antaa yksityislääkäreitten käyttöön. Julkisen sektorin tulisi tämän ääriuusliberalistisen liturgian mukaan huolehtia vain sellaisista tehtävistä, joista yksityinen sektori ei pysty huolehtimaan tai ei halua huolehtia. Pääministeri rajaa valtion ja kuntien tehtävät vain ns. ydintoiminnoiksi, jolloin ei tietenkään tarvita mitään demokratiaakaan.

Järvenpään valtuusto on kutsuttu koolle ylimääräiseen kokoukseen ensi maanantaina tekemään linjauspäätöstä tilaaja-tuottaja-malliin siirtymisestä vuoden 2013 alusta lähitien. Esitys on naamioitu johtamisjärjestelmän uudistamiseksi ja prosessimaiseen toimintatapaan siirtymiseksi. Tausta-aineistossa esitetyt konkreettiset toimenpiteet tähtäävät nimenomaan tilaaja-tuottaja-mallin käyttöönottamiseen. Tarkoitus on eriyttää palvelujen tuottaminen päätöksentekojärjestelmässä ja kuohia valtuuston päätösvalta pelkästään ylimalkaisten strategiapäätösten tekemiseen. Myös lautakuntien määrää on tarkoitus vähentää ja siten kaventaa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia entisestään.

Järvenpäässä on jo jonkin verran kokemusta niin sanottujen strategioiden laadinnasta ja siitä mitä se päätöksenteon suhteen merkitsee. Lähes kaikissa valtuuston kokouksissa ovat valtuutetut olleet sen edessä, että asioita vain tapahtuu ja niitä selitellään siten, että niistä on jo strategioissa päätetty. Tosiasiassa on käynyt niin, että päätösvalta on siirtynyt valtuuston ulkopuolelle. Viimeksi saatiin kuulla, että kaupungin osittain omistamien yhtiöiden asioista ei valtuutetuilla ole oikeutta edes tietojen saantiin. Palvelujen tuottamisesta tietokin on tässä tapauksessa piiloutunut liikesalaisuuden piiriin. Tämä on tilaaja-tuottaja-mallin todellisuutta jo nyt vaikka se ei ole virallisesti käytössä.

Kunnallinen itsehallinto on niin arvokas asia, ettei sitä pidä vaarantaa seikkailupolitiikalla, joka johtaa julkisten palvelujen yksityistämiseen. Päinvastoin kunnallista demokratiaa on kehitettävä siten, että päätösvaltaa, jota nyt on delegoitu virkamiehille, kuuma-organisaatiolle ja yksityisille yrityksille palautetaan vaaleilla valituille elimille. Lautakuntien vähentämisen sijaan niitä on lisättävä muun muassa jakamalla asiakokonaisuudeltaan ylisuuri sosiaali- ja terveyslautakunta kahteen osaan.

Näistä lähtökohdista tulemme esittämään Järvenpään johtamisjärjestelmän uudistamista koskevan asian palauttamista uudelleenvalmisteltavaksi. Esitys saattaa tuntua tuulimyllyjä vastaan taistelulta, mutta kuntalaisten oikeuksien puolustamisessa tarvitaan nykyajan Don Quijoteja ja Sancho Panzoja.