keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Hyssyttelyä, salailua ja lehmänkauppoja

Järvenpään kaupunginjohtaja Kukkonen sai toisen varoituksen kolmen vuoden sisään esiintymisestään päihtyneenä työtehtäviin kuuluvana aikana. Sitä ennen hän kärähti ratista. Kaupunginhallitus on molemmilla kerroilla painanut asian villaisella ja antanut Kukkoselle vielä yhden mahdollisuuden.

Vuonna 2008 annettu varoitus ja siihen liittyvät asiakirjat salattiin ja niin näyttää tapahtuneen nytkin. Julkisuuslain perusteella tällaiset asiakirjat ovat kuitenkin julkisia, onhan kyseessä erittäin vakava kaupungin ja kuntalaisten asioiden hoitoon liittyvä kysymys.

Kolme vuotta sitten riittävä määrä kaupunginvaltuutettuja teki kuntalain 25§ mukaisen aloitteen kaupunginjohtajan luottamuksen selvittämiseksi. Siinä vaadittiin tilapäisen valiokunnan perustamista selvittämään pitkään jatkuneen kaupunginjohtajan toiminta- ja johtamistapaan liittyvää tyytymättömyyttä ja epäilyksiä hänen kyvyistään johtaa hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa. Myös hänen jo pidempään jatkunut viranhoitoon liittynyt ja siihen vaikuttanut ongelmallinen käyttäytyminen haluttiin selvittää. Tässä viitattiin alkoholinkäyttöön.

Asiaa käsiteltäessä valtuutetuilta salattiin paitsi kaupunginhallituksen varoituspäätös myös siihen liittyvä toimialajohtajien kirjelmä. Nämä asiakirjat olisivat olleet aivan välttämättömiä, jotta valtuutetuilla olisi ollut oikea kuva ongelman vakavuudesta ja asioita olisi voitu saada paremmalle tolalle kaupungissa. Mutta kuten tunnettua valtuuston enemmistö ei halunnut väliaikaisen valiokunnan asettamista, vaan päästi Kukkosen kuin koiran veräjästä. Olen metsästänyt kyseistä kirjelmää, mutta kaupungin asiakirjojen arkistoinnista vastaava virkamies väittää, ettei sellaista löydy, vaikka myöntää sen olemassa olon. On tarpeen kysyä miksi kirjelmää, joka on osoitettu kaupungille, ei ole viety diariin?

Toimialajohtajien kirjelmän allekirjoittaneet ovat saaneet tuntea rehellisyytensä nahoissaan. Jotkut ovat saaneet lähteä kaupungin palveluksesta kuluneen kolmen vuoden aikana. Kosto on ollut hirmuinen. Tämä kertoo paljon siitä millä tolalla asiat kaupungissa ovat.

Asiaan liittynee myös poliittisia lehmänkauppoja. Vuoden 2008 syksyllä valittiin kaksi korkeaa virkamiestä: talouspäällikkö, jota ei pitänyt valita ollenkaan ja apulaiskaupunginjohtaja. Viimeisimmän varoituksen jälkeen avattiin pitkäaikaisen pätevän opetusjohtajan virka jollekin sopivammalle.

Kaikkein vakavin kysymys kaupungin ylimmän johdon toiminnan holtittomuudessa liittyy kaupunginjohtaja kykyyn johtaa kaupungin toimintaa ja suhteita muihin tahoihin. Tähän viittasi vuoden 2008 aloitteentekijät. Kaupunginjohtajasta on julkisudessa huono kuva, eikä se salailemalla parane. Ei julkisuudessa oleva kuva saattaa olla vielä huonompi. Kaupunginjohtajan asema on heikko.

Heikko johtaja on huono kaupungin edusmies ja joutuu helposti heikkouksineen niin sanotusti isojen poikien taskuun. Muun muassa Perhelän korttelin kaavoituksessa ja rakentamisessa on kyse valtavan suurista rahoista, terveystalon urakointi on mittasuhteiltaan 50 miljoonaa euroa jne..

Haluan heittää näillä kysymyksillä nykyisille valtuutetuille ja kaupunginhallituksen jäsenille vakavan haasteen kurssin muuttamiseksi avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. En nimittäin usko, että asiat paranevat hyssyttelemällä ja piilottelemalla.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Mitä maksaa Lauri Lylyn singneeraus?

Erilaisissa huutokaupoissa maailmalla kaupitellaan joidenkin kuuluisuuksien singneerauksia. Joistakin harvinaisuuksista saatetaan maksaa miljooniakin. Mutta sellaiset summat ovat pelkää nappikauppaa, kun tarkastellaan miten kalliiksi duunareille tuli SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn singneeraus, kun hän allekirjoitti ns. raamisopimukseen perustuvan työmarkkinaratkaisun.

Lyly saa kunnian olla tämän kolumnin syntipukki siitä syytä, että hän on tätä raamisopimusta kaikkein innokkaimmin markkinoinut. Tosiasiassa raamisopimus on osa hallituspolitiikkaa ja sen takana on koko hallituskoalitio vasemmistoliitosta kokoomukseen. SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen istuu hallituksessa ainoana tarkoituksenaan hiljentää ay-liike.

Lyly mainosti syntynyttä ratkaisua historiallisen kattavaksi. Tämä tekeekin siitä työntekijäpuolen kannalta historiallisen kalliin, koska ani harva tulee saamaan raamin ylittäviä palkankorotuksia. Monet eivät saa sopimukseen kuuluviakaan senttosia, koska isolta osin valta työpaikkakohtaisen osuuden jakamisesta jäi työnantajille.

Sopimus johtaa siihen, että kolmena perättäisenä vuotena reaaliansiot tulevat alenemaan ja se on se iso lasku, jonka työntekijät maksavat Lylyn singneerauksesta. Tänä vuonna ansiotasoindeksi on noussut tammi-syyskuussa viime vuoden samasta ajankohdasta 2,7 prosenttia. Samana aikana kuluttajahintaindeksi nousi 3,5 prosenttia, samoin lokakuussa verrattuna viime vuoden lokakuuhun. Reaaliansiot siis alenevat tänä vuonna vähintään 0,8 prosenttia.

Vuonna 2012 palkankorotukset ovat 2,4 prosenttia + 150 euron kertaerä. Ansiotason nousu olisi siten 2,8 prosenttia Valtionvarainministeriön virallinen inflaatioennuste ensi vuodelle on 3,3 prosenttia, eli reaaliansiot laskevat 0,5 prosenttia. EU:ssa ennustetaan inflaatiovauhdin kiihtyvän tulevan vuonna.

Vuonna 2013 palkankorotus on 1,9 prosenttia, mutta siitä pitää vähentää tuon 150 euron kertakorvauksen vaikutus, koska se ei jää palkkoihin. Vuoteen 2012 verrattuna ansiotason korotus
on vain 1,5 prosenttia. VM:n virallinen inflaatioennuste vuodelle 2013 on 2,1 prosenttia, joten reaaliansiot laskevat 0,6 prosenttia. Yhteensä reaaliansiot aleneva kolmen vuoden aikana 2 prosenttia. Pakkoraamilla suoritettiin siis sisäinen devalvaatio, eli alennettiin palkkojen ostovoimaa

Tällaisiin tupo-sopimuksiin kuuluu aina propaganda sen työllisyysvaikutuksista. Niin nytkin. Tosiasia on, että sopimuksessa ei ole ainuttakaan pykälää tai lausetta johon vedoten työntekijät ja ay-liike voisi estää irtisanomiset ja lomautukset. Tässä suhteessa arkitodellisuus verrattuna propagandaan onkin erityisen paljastavaa. Samaan aikaan, kun sopimusta allekirjoitetaan, on käynnissä useita tuhansia työntekijöitä koskevat yt-neuvottelut työpaikkojen vähentämiseksi.

Viikko sitten ilmoitettiin hallituksen päättäneen leikata vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiden eläkkeitä yli kahdella prosentilla rukkaamalla niin sanottua elinaikakerrointa. Ay-johtajat eivät asialle korvaansa lopsauttaneet. Tämä lisää Lylyn allekirjoituksen hintaa rajusti.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Miksi harmaan talouden kitkemiseksi ei tehdä mitään?

Suomessa on mittava harmaaksi taloudeksi kutsuttava sektori. Kysymys on talousrikollisuudesta, joka on saanut niin suuret mittasuhteet, että porvaripuolueet eivät enää halua tai uskalla puuttua siihen. Harmaa talous on saanut kasvaa ja rehottaa porvarihallitusten erityissuojeluksessa. Eikä ole kaukaa haettua vetää yhtäläisyysmerkki harmaan talouden menestymisen ja poliittisen korruption välille.
Harmaa talous ei enää ole suureltakaan osin sitä, että joku rakennusduunari tekee samaan aikaan omakotiremonttia ja nostaa työttömyyskorvausta, vaan mittavin talousrikollisuus tapahtuu yritystoiminnan puitteissa. Tämä toiminta on saanut entistä kansainvälisemmät mittasuhteet ja se tapahtuu entistä useammin arvopaperikaupan nimissä.
EU-jäsenyyden peruspilarit - pääomien, tavaroiden, palvelujen ja työvoiman vapaa liikkuvuus – on tarkoittanut sitä, että myös talousrikollisuus on saanut uudet työkalut. On tehty mahdolliseksi harjoittaa vapaasti rikollista toimintaa talouden alalla. EU-jäsenyys on moninkertaistanut harmaan talouden.
Suomen ehkä pätevin harmaan talouden asiantuntijan verotutkija Markku Hirvosen tekemän selvityksen mukaan harmaa talous oli vuonna 2008 jopa 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli noin 14 miljardia euroa salattua tuloa. Veromenetykset olivat noin 5 - 5,5 miljardia euroa. Mitään kestävyysvajetta ei olisi, jos harmaa talous pantaisiin aisoihin.
Veromenetysten lisäksi harmaan talouden laskuja maksavat ne työntekijät, jotka ovat joutuneet tällaisen toiminnan kurimukseen. Heiltä jää saamatta työehtosopimusten mukaiset palkat, ylityökorvaukset, eläkevakuutukset, tapaturmavakuutukset, vuosilomat ja niiden korvaukset jne. Harmaan talouden vaikutus ulottuu myös normaaleissa työsuhteissa olevien työntekijöiden asemaan heikentäen heidän palkka- ja työehtojaan.
Porvarihallitus ei ole tehnyt juuri mitään harmaan talouden kitkemiseksi. Päinvastoin voimavaroja, eli tutkijoita ja tarkastajia on vähennetty ja muitakin resursseja pienennetty. On alkanut kuulua myös esityksiä siitä, että talousrikollisuuteen liittyvät toimintatavat pitäisi laillistaa. Tällaisia ovat vaatimukset siitä, että työttömät voisivat työttömyysturvan lisäksi saada palkkatuloa.
Timo Soinin esitys siitä, että EU:n talouskriisiä pitäisi ratkoa jättämällä työntekijöiden ylityökorvaukset maksamatta, on kuin suoraan hämäräbisneksen käsikirjasta otettu.
SKP vaatii, että harmaan talouden mahdollistavat rakenteet pitää muuttaa. Urakoiden ketjuttaminen pitää kieltää, vuokratyön käyttöä pitää rajoittaa, kunnallisten palvelujen yksityistäminen on lopetettava, ulkomaisille työntekijöille on maksettava sama palkka kuin suomalaisillekin ja pääomatulojen verotus on saatettava samalle viivalle palkkatulojen verotuksen kanssa.
Mistä tunnistaa harmaan talouden suosijan? No siitä, että hän vastustaa sen kuriin laittamista.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Pankit ja keinottelijat maksakoot itse laskunsa

Euroopan talouskriisin ratkaisemiseksi muodostettu Euroopan Rahoitus Vakaus Väline ERVV on tarkoitettu väliaikaiseksi ja se on toiminnassa kesäkuuhun 2013. EVM (Euroopan Vakaus Mekanismi) puolestaan on pysyvä rahoitusväline, joka tulee voimaan heinäkuussa vuonna 2013 ja jonka tarkoitus on korvata nykyiset väliaikaiset rahoitusjärjestelyt. EVM antaa lainaa vaikeuksiin joutuville euromaille heinäkuusta 2013 lähtien. ERVV pystyy lainaamaan noin 250 miljardia ja EVM noin 500 miljardia euroa.
Jotta EVM voisi lainata nuo 500 miljardia, on euromaiden laitettava siihen pääomaa 80 miljardia. Se lisäksi takauksia ja korotusvaltuuksia 620 miljardia, mikä tekee EVM:n todelliseksi suuruudeksi 700 miljardia euroa
Suomen vastuut tulevassa pysyvässä kriisirahastossa (EVM) ovat 12.58 miljardia euroa. Suomen pitää maksaa suoraan käteisenä1.44 miljardia siten, että puolet mainitusta summasta maksetaan kesällä 2013 ja loppu maksetaan kahdessa erässä kahden seuraavan vuoden aikana. Vastuuosuuden loppuosa 11.14 miljardia euroa koostuu annettavista korotusvaltuuksista ja takauksista. Pysyvä vakausrahasto EVM perustetaan EU-sopimuksella ja se on vahvistettava erikseen kaikissa euromaissa.
Tämän hetken kuuma kysymys koskee Suomen osalta lähinnä kahta asiaa eli a) onko Suomi valmis korottamaan ERVV- lainatakauksensa jo tähän mennessä sovitusta 8 miljardista kaksinkertaiseksi eli 16 miljardiin euroon, sekä b) onko Suomi valmis menemään mukaan EVM:ään, jossa sen lainantakausvastuu olisi edellä mainitut 11,14 miljardia euroa ja lisäksi lähes heti kättelyssä riihikuivana 1.44 miljardia euroa.
Käytännössä maan hallitus on jo suostunut em. ehtoihin, vaikka se vaalitaktisesti siirtää lopullisen ratkaisun tekemisen uudelle vaalien jälkeen valittavalle eduskunnalle. Tässä mielessä eduskuntavaalit ovat tärkeät ja suomalaiset voivat niiden kautta ottaa asiaan kantaa. Toista tilaisuutta ei tule
SKP ei hyväksy hyväksyä kumpaakaan mainitusta tähtitieteellisestä rahanpyydyksestä. Suomen ei tule lähteä tällaisiin takauksiin tilanteessa, jossa maan valtionvelka kasvaa muutenkin hallituksen äskettäisen menokehyksen mukaan joka vuosi nettomääräisesti noin kahdeksan miljardia euroa vuosina 2012-15 yltäen 117 miljardiin vuonna 2015.
Kommunistit vastustivat EU:n jäseneksi liittymistä muun muassa siksi, että se vie itsenäisen päätösvallan ja kaventaa demokratiaa.
EU:n perussopimuksessa on pykälä, joka tavallaan suojaa jäsenmaan omaa taloudellista päätösvaltaa ja se kuuluun: ”Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on.”
ERVV:n myöntämä tuki Kreikalle ja Irlannille on EU-maiden itsensä päättämän sopimuksen vastaista. Pidetään nyt edes jostakin periaatteesta kiinni

torstai 31. maaliskuuta 2011

Fukushima todistaa ydinvoiman riskit

Japanissa tapahtuneen maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin aiheuttama katastrofi on mittasuhteiltaan valtava ja sen uhriksi joutuneita ihmisiä on autettava kansainvälisesti kaikin keinoin.

Katastrofi katastrofissa on Fukushiman atomivoimaloiden tuhoutuminen. Voimaloissa tapahtui räjähdyksiä, kun jäähdytysjärjestelmät pettivät. Sen jälkeen niistä alkoi levitä radioaktiivista saastetta ja ihmiset evakuoitiin 20 kilometrin säteeltä turvaan.

Ydinvoiman puolustelijat vetoavat aina siihen, että ydinteknologia on niin varmaa ja kestävää, ettei riskejä ole. Tshernobylin voimalaa sanottiin turvalliseksi ja Fukushiman voimaloiden piti olla sitäkin turvallisempia nimenomaan siksi, että ne sijaitsevat maanjäristysalueella, mutta nyt tiedämme, että tällainen propaganda pitää laittaa omaan arvoonsa.

Japanilaisen ydinvoimalat omistavan yhtiön ja myös viranomaisten tiedotus on ollut omituisen epämääräistä ja enemmänkin salailevaa kuin avointa. Aivan äskettäin saatujen tietojen mukaan radioaktiivista jodia on kertynyt mereen jo liki 4 400 kertaa sallittua rajaa enemmän. Nyt kerrotaan, että mereen on ilmeisesti vuotanut saastetta aivan turman alusta lähtien.

Herää kysymys, että onko tiedotustaktiikka valittu epämääräiseksi ja salailevaksi sen vuoksi, että halutaan pelastaa ydinvoimateknologian maine. Joka tapauksessa Ranskan viranomaiset käyvät keskustelua siitä pitääkö heillä rakenteilla olevan Olkiluoto-tyyppisen ydinvoimalan rakennustyöt keskeyttää.

Hyvä kysymys on; miksei Olkiluodon voimalatyömaata keskeytetä, varsinkin kun siellä ongelmia teknologian kanssa on ollut vaikka muille jakaa? Tällainen päätös olisi perusteltu sillä Fukushima todistaa ydinteknologian valtavat riskit riittävän konkreettisesti.

SKP vastustaa lisäydinvoiman rakentamista Suomeen. Itse olen sitä mieltä, että jo myönnetyt kaksi lupaa pitää peruuttaa. On tehtävä selkeä uusi energialinjaus, jossa luovutaan asteittain ydinvoimasta ja korvataan käytöstä poistuvat ydinvoimalat uusiutuvien energiamuotojen käytöllä ja energian säästämisellä.

Arto Viitaniemi
SKP
Järvenpää

torstai 10. maaliskuuta 2011

Verotukseen tarvitaan rakennemuutos

Verotus on Suomessa viimevuosien virheellisistä ratkaisuista johtuen, erittäin epäoikeudenmukaista. Suhteellisesti eniten veroja maksavat työttömät ja sosiaaliturvan varassa elävät. Eläkeläiset maksavat edelleen samankokoisesta tulosta enemmän veroa kuin palkkatuloa saavat.
Vähiten veroa maksavat suuria pääomatuloja saavat. Pörssiyhtiöiden osinkojen veroprosentti on 19,6, koska vain 70 prosenttia osinkotuloista on veronalaista tuloa. Muiden kuin pörssiyhtiöiden osingot voivat tietyin edellytyksin olla täysin verovapaita 90 000 euroon asti vuodessa. Kunnallisveroa ei pääomatuloista makseta ollenkaan. Ei siis ole mitenkään liioiteltua sanoa, että meillä on joukko valtavia tuloja saavia vapaamatkustajia.
Varallisuusverosta on luovuttu kokonaan ja hiljattain yrityksiltä poistettiin kela-maksu, joka oli yli miljardin euron lahjoitus. Myös suurituloisten veroprogressiota on kevennetty. Pelkästään 2000-luvulla on tuloverotusta kevennetty niin, että valtion verotulot ovat pienentyneet nimellisestikin noin 1,5 miljardilla, vaikka veronalaiset ansiotulot ovat kasvaneet 46 prosenttia.
Suurituloisten verokevennysten vastapainoksi on kunnallisveroa ja välillisiä veroja, jotka kaikki ovat tasaveroja, korotettu roimasti. Muun muassa yritysten saama kela-maksun poisto maksatetaan kansalaisilla energiaveroja korottamalla. Porvarihallituksen päinvastaisesta propagandasta huolimatta on tasavarotuksen suuntaan otettu aimo harppauksia.
Usein kuulee väitettävän, että pääomatulojen ja muiden suurten tulojen verotusta kiristämällä ei saataisi paljonkaan lisää tuloja. Tämän väite ei pidä paikkaansa tai väitteen esittäjä on nimenomaan näitten tulomuotojen saaja.
Tosiasia on, että Suomi on pääomatulojen osalta veroparatiisi. Kyse on kymmenien miljardien tuloista, joita verottamalla poistuisi kaikenlaiset kestävyysvajeet ja kunnat saisivat lisää tuloja palvelujen tuottamiseen.
SKP esittää radikaalia verotuksen rakenteen muuttamista niin, että pääomatuloista ryhdytään perimään veroa saman progressiivisen asteikon mukaan kuin palkkatulojakin verotetaan. Progressiota on syytä myös kiristää ja pääomatuloista on perittävä myös kunnallisvero. Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi. Varallisuusvero on palautettava ja pörssikaupasta, josta nyt ei peritä mitään veroa, ryhdytään perimään esimerkiksi 0,5 prosentin varainsiirtoveroa.
Verotettavan tulon alaraja voitaisiin nostaa 1 100 euroon kuukaudessa, jolla parannettaisiin pienituloisten asemaa.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Köyhyys on eduskuntavaalien kärkevin kysymys

Viimeisimpien selvitysten mukaan Suomessa sinnittelee 700 000 ihmistä tuloilla, jotka ovat alle virallisen köyhyysrajan. Tämän lisäksi noin 200 000 ihmistä on vaarassa pudota köyhyyteen. Viimeisten kahden vuoden kuluessa köyhyys on lisääntynyt sadallatuhannella ja 90-luvun laman jälkeen lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut. Tämä kehitys on jyrkässä ristiriidassa porvarihallituksen propagandan kanssa, jolla väitetään köyhien asemaa parannetun ja asialle tehdyn kaikki voitava.

Köyhyys ei johdu talouden heikosta kehityksestä, vaan se on pitkän aikavälin tietoisen politiikan tulosta. 90-luvun laman jälkeen alkoi jyrkkä tulojen uusjako, jota ryyditettiin heikoilla työehtoratkaisuilla, veropolitiikalla ja sosiaaliturvan reaalisella heikentämisellä. Niinpä palkkatulojen osuus kansantulosta romahti historiallisen jyrkästi ja pääomatulot kasvoivat räjähdysmäisesti. Tämän seurauksena tulokehitys on vääristynyt voimakkaasti.

VATT:n hiljattain teettämän selvityksen mukaan ajanjaksolla 1990-2007 tuloluokista ylimmän kymmeneksen, johon suurin osa pääomatulojen saajista kuuluu, reaalitulot kasvoivat keskimäärin 4,9 prosenttia vuodessa alimman tuloluokan tulokehityksen jäädessä 0,5 prosenttiin. Suurituloisimmat kasvattivat reaalitulojaan siis kymmenkertaisesti pienituloisiin nähden. Sitä ennen vuosina 1966-1990 alimman tuloluokan reaalitulokehitys oli keskimäärin12,3 prosenttia vuodessa ja ylimmän 3 prosenttia.

Köyhyys on paitsi äärimmäisen paha sosiaalinen ongelma myös työllisyys- ja ostovoimakriisi. Näin mittava köyhyys merkitsee sitä, että työttömyys pysyy korkealla koska ihmisiltä puuttuu rahaa tavaroitten ja palvelujen ostamiseen, joka taas toisi lisää työpaikkoja. Köyhistä suuri osa on juuri työttömiä ja erityisesti pitkäaikaistyöttömiä, mutta nykyisin myös suuri määrä työssä käyviä pätkä- ja osa-aikatyöntekijöitä sinnittelee köyhyysrajan alapuolella. Köyhistä suurin joukko koostuu eläkeläisistä.

Kokoomus ja muut valtapuolueet esittävät nykyisen syvän kriisin ratkaisuksi lääkkeitä, jotka itse asiassa syventävät ja kärjistävän tilannetta. Tarjolla on eläkeiän korottamista, palkkojen jäädyttämistä, viennin tehostamista ja julkisten palvelujen karsimista. Kaikki nämä toimenpiteet tavalla tai toisella kaventavat ostovoimaa tai eivät ainakaan sitä paranna ja kärjistävät köyhyysongelmaa. Euroopan syvää talouskriisiä ollaan ratkaisemassa näillä samoilla lääkkeillä, eli pankkien ja keinottelijoiden aiheuttamaa kriisi ollaan maksattamassa työntekijöiden asemaa ja sosiaaliturvaa heikentämällä. On tapahtumassa ostovoiman radikaali leikkaaminen ja näin ollen ei Suomessa tuotetuille tavaroille ole myöskään siellä ostajia.

Suomen kommunistinne puolue on tehnyt aloitteen, jolla taataan 900 euron perusturva kuukaudessa verottomana kaikille niille, jotka eivät tähän tulotasoon muuten yllä. Tällä aloitteella puututaan kahteen oleelliseen kysymykseen, eli tulonjaon muuttamiseen pienituloisia suosivaksi ja ostovoiman parantamiseen, joka on kaikkein tehokkain työllisyyden parantamiskeino.

Oikeudenmukaisempi tulonjako tervehdyttää taloutta ja yhteiskuntaa laajemminkin.