Järvenpään kaupunginjohtaja Kukkonen sai toisen varoituksen kolmen vuoden sisään esiintymisestään päihtyneenä työtehtäviin kuuluvana aikana. Sitä ennen hän kärähti ratista. Kaupunginhallitus on molemmilla kerroilla painanut asian villaisella ja antanut Kukkoselle vielä yhden mahdollisuuden.
Vuonna 2008 annettu varoitus ja siihen liittyvät asiakirjat salattiin ja niin näyttää tapahtuneen nytkin. Julkisuuslain perusteella tällaiset asiakirjat ovat kuitenkin julkisia, onhan kyseessä erittäin vakava kaupungin ja kuntalaisten asioiden hoitoon liittyvä kysymys.
Kolme vuotta sitten riittävä määrä kaupunginvaltuutettuja teki kuntalain 25§ mukaisen aloitteen kaupunginjohtajan luottamuksen selvittämiseksi. Siinä vaadittiin tilapäisen valiokunnan perustamista selvittämään pitkään jatkuneen kaupunginjohtajan toiminta- ja johtamistapaan liittyvää tyytymättömyyttä ja epäilyksiä hänen kyvyistään johtaa hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa. Myös hänen jo pidempään jatkunut viranhoitoon liittynyt ja siihen vaikuttanut ongelmallinen käyttäytyminen haluttiin selvittää. Tässä viitattiin alkoholinkäyttöön.
Asiaa käsiteltäessä valtuutetuilta salattiin paitsi kaupunginhallituksen varoituspäätös myös siihen liittyvä toimialajohtajien kirjelmä. Nämä asiakirjat olisivat olleet aivan välttämättömiä, jotta valtuutetuilla olisi ollut oikea kuva ongelman vakavuudesta ja asioita olisi voitu saada paremmalle tolalle kaupungissa. Mutta kuten tunnettua valtuuston enemmistö ei halunnut väliaikaisen valiokunnan asettamista, vaan päästi Kukkosen kuin koiran veräjästä. Olen metsästänyt kyseistä kirjelmää, mutta kaupungin asiakirjojen arkistoinnista vastaava virkamies väittää, ettei sellaista löydy, vaikka myöntää sen olemassa olon. On tarpeen kysyä miksi kirjelmää, joka on osoitettu kaupungille, ei ole viety diariin?
Toimialajohtajien kirjelmän allekirjoittaneet ovat saaneet tuntea rehellisyytensä nahoissaan. Jotkut ovat saaneet lähteä kaupungin palveluksesta kuluneen kolmen vuoden aikana. Kosto on ollut hirmuinen. Tämä kertoo paljon siitä millä tolalla asiat kaupungissa ovat.
Asiaan liittynee myös poliittisia lehmänkauppoja. Vuoden 2008 syksyllä valittiin kaksi korkeaa virkamiestä: talouspäällikkö, jota ei pitänyt valita ollenkaan ja apulaiskaupunginjohtaja. Viimeisimmän varoituksen jälkeen avattiin pitkäaikaisen pätevän opetusjohtajan virka jollekin sopivammalle.
Kaikkein vakavin kysymys kaupungin ylimmän johdon toiminnan holtittomuudessa liittyy kaupunginjohtaja kykyyn johtaa kaupungin toimintaa ja suhteita muihin tahoihin. Tähän viittasi vuoden 2008 aloitteentekijät. Kaupunginjohtajasta on julkisudessa huono kuva, eikä se salailemalla parane. Ei julkisuudessa oleva kuva saattaa olla vielä huonompi. Kaupunginjohtajan asema on heikko.
Heikko johtaja on huono kaupungin edusmies ja joutuu helposti heikkouksineen niin sanotusti isojen poikien taskuun. Muun muassa Perhelän korttelin kaavoituksessa ja rakentamisessa on kyse valtavan suurista rahoista, terveystalon urakointi on mittasuhteiltaan 50 miljoonaa euroa jne..
Haluan heittää näillä kysymyksillä nykyisille valtuutetuille ja kaupunginhallituksen jäsenille vakavan haasteen kurssin muuttamiseksi avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. En nimittäin usko, että asiat paranevat hyssyttelemällä ja piilottelemalla.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Mitä maksaa Lauri Lylyn singneeraus?
Erilaisissa huutokaupoissa maailmalla kaupitellaan joidenkin kuuluisuuksien singneerauksia. Joistakin harvinaisuuksista saatetaan maksaa miljooniakin. Mutta sellaiset summat ovat pelkää nappikauppaa, kun tarkastellaan miten kalliiksi duunareille tuli SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn singneeraus, kun hän allekirjoitti ns. raamisopimukseen perustuvan työmarkkinaratkaisun.
Lyly saa kunnian olla tämän kolumnin syntipukki siitä syytä, että hän on tätä raamisopimusta kaikkein innokkaimmin markkinoinut. Tosiasiassa raamisopimus on osa hallituspolitiikkaa ja sen takana on koko hallituskoalitio vasemmistoliitosta kokoomukseen. SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen istuu hallituksessa ainoana tarkoituksenaan hiljentää ay-liike.
Lyly mainosti syntynyttä ratkaisua historiallisen kattavaksi. Tämä tekeekin siitä työntekijäpuolen kannalta historiallisen kalliin, koska ani harva tulee saamaan raamin ylittäviä palkankorotuksia. Monet eivät saa sopimukseen kuuluviakaan senttosia, koska isolta osin valta työpaikkakohtaisen osuuden jakamisesta jäi työnantajille.
Sopimus johtaa siihen, että kolmena perättäisenä vuotena reaaliansiot tulevat alenemaan ja se on se iso lasku, jonka työntekijät maksavat Lylyn singneerauksesta. Tänä vuonna ansiotasoindeksi on noussut tammi-syyskuussa viime vuoden samasta ajankohdasta 2,7 prosenttia. Samana aikana kuluttajahintaindeksi nousi 3,5 prosenttia, samoin lokakuussa verrattuna viime vuoden lokakuuhun. Reaaliansiot siis alenevat tänä vuonna vähintään 0,8 prosenttia.
Vuonna 2012 palkankorotukset ovat 2,4 prosenttia + 150 euron kertaerä. Ansiotason nousu olisi siten 2,8 prosenttia Valtionvarainministeriön virallinen inflaatioennuste ensi vuodelle on 3,3 prosenttia, eli reaaliansiot laskevat 0,5 prosenttia. EU:ssa ennustetaan inflaatiovauhdin kiihtyvän tulevan vuonna.
Vuonna 2013 palkankorotus on 1,9 prosenttia, mutta siitä pitää vähentää tuon 150 euron kertakorvauksen vaikutus, koska se ei jää palkkoihin. Vuoteen 2012 verrattuna ansiotason korotus
on vain 1,5 prosenttia. VM:n virallinen inflaatioennuste vuodelle 2013 on 2,1 prosenttia, joten reaaliansiot laskevat 0,6 prosenttia. Yhteensä reaaliansiot aleneva kolmen vuoden aikana 2 prosenttia. Pakkoraamilla suoritettiin siis sisäinen devalvaatio, eli alennettiin palkkojen ostovoimaa
Tällaisiin tupo-sopimuksiin kuuluu aina propaganda sen työllisyysvaikutuksista. Niin nytkin. Tosiasia on, että sopimuksessa ei ole ainuttakaan pykälää tai lausetta johon vedoten työntekijät ja ay-liike voisi estää irtisanomiset ja lomautukset. Tässä suhteessa arkitodellisuus verrattuna propagandaan onkin erityisen paljastavaa. Samaan aikaan, kun sopimusta allekirjoitetaan, on käynnissä useita tuhansia työntekijöitä koskevat yt-neuvottelut työpaikkojen vähentämiseksi.
Viikko sitten ilmoitettiin hallituksen päättäneen leikata vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiden eläkkeitä yli kahdella prosentilla rukkaamalla niin sanottua elinaikakerrointa. Ay-johtajat eivät asialle korvaansa lopsauttaneet. Tämä lisää Lylyn allekirjoituksen hintaa rajusti.
Lyly saa kunnian olla tämän kolumnin syntipukki siitä syytä, että hän on tätä raamisopimusta kaikkein innokkaimmin markkinoinut. Tosiasiassa raamisopimus on osa hallituspolitiikkaa ja sen takana on koko hallituskoalitio vasemmistoliitosta kokoomukseen. SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen istuu hallituksessa ainoana tarkoituksenaan hiljentää ay-liike.
Lyly mainosti syntynyttä ratkaisua historiallisen kattavaksi. Tämä tekeekin siitä työntekijäpuolen kannalta historiallisen kalliin, koska ani harva tulee saamaan raamin ylittäviä palkankorotuksia. Monet eivät saa sopimukseen kuuluviakaan senttosia, koska isolta osin valta työpaikkakohtaisen osuuden jakamisesta jäi työnantajille.
Sopimus johtaa siihen, että kolmena perättäisenä vuotena reaaliansiot tulevat alenemaan ja se on se iso lasku, jonka työntekijät maksavat Lylyn singneerauksesta. Tänä vuonna ansiotasoindeksi on noussut tammi-syyskuussa viime vuoden samasta ajankohdasta 2,7 prosenttia. Samana aikana kuluttajahintaindeksi nousi 3,5 prosenttia, samoin lokakuussa verrattuna viime vuoden lokakuuhun. Reaaliansiot siis alenevat tänä vuonna vähintään 0,8 prosenttia.
Vuonna 2012 palkankorotukset ovat 2,4 prosenttia + 150 euron kertaerä. Ansiotason nousu olisi siten 2,8 prosenttia Valtionvarainministeriön virallinen inflaatioennuste ensi vuodelle on 3,3 prosenttia, eli reaaliansiot laskevat 0,5 prosenttia. EU:ssa ennustetaan inflaatiovauhdin kiihtyvän tulevan vuonna.
Vuonna 2013 palkankorotus on 1,9 prosenttia, mutta siitä pitää vähentää tuon 150 euron kertakorvauksen vaikutus, koska se ei jää palkkoihin. Vuoteen 2012 verrattuna ansiotason korotus
on vain 1,5 prosenttia. VM:n virallinen inflaatioennuste vuodelle 2013 on 2,1 prosenttia, joten reaaliansiot laskevat 0,6 prosenttia. Yhteensä reaaliansiot aleneva kolmen vuoden aikana 2 prosenttia. Pakkoraamilla suoritettiin siis sisäinen devalvaatio, eli alennettiin palkkojen ostovoimaa
Tällaisiin tupo-sopimuksiin kuuluu aina propaganda sen työllisyysvaikutuksista. Niin nytkin. Tosiasia on, että sopimuksessa ei ole ainuttakaan pykälää tai lausetta johon vedoten työntekijät ja ay-liike voisi estää irtisanomiset ja lomautukset. Tässä suhteessa arkitodellisuus verrattuna propagandaan onkin erityisen paljastavaa. Samaan aikaan, kun sopimusta allekirjoitetaan, on käynnissä useita tuhansia työntekijöitä koskevat yt-neuvottelut työpaikkojen vähentämiseksi.
Viikko sitten ilmoitettiin hallituksen päättäneen leikata vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiden eläkkeitä yli kahdella prosentilla rukkaamalla niin sanottua elinaikakerrointa. Ay-johtajat eivät asialle korvaansa lopsauttaneet. Tämä lisää Lylyn allekirjoituksen hintaa rajusti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
