Suomen hallitukset väriskaalasta riippumatta ovat pyrkineet viemään maatamme EU:n ytimeen. Tälle tavoitteelle ei ole määritetty minkäänlaista hintalappua. Sinne pyritään, maksoi mitä maksoi. Ja kyllä se maksaakin.
Viime vuoden toukokuussa pääministeri Katainen kertoi käytyään erään EU:n ytimiin kuuluvan konklaavin kokouksessa, että Suomen takausvastuille on asetettu 1,9 miljardin yläraja ja että lisää vastuita ei voi tulla, koska jatkossa niitä ei edes harkita ilman täysimääräisiä vakuuksia. Vuottakaan ei ole kulunut kun EU:n väliaikaisen ja nyttemmin pysyvän vakausmekanismin (EVM) vastuut Suomelle ovat viimeisten arvioiden mukaan nousseet jo yli 50 miljardin euron. Oikeita vakuuksia Suomi ei ole saanut eurollekaan, puhumattakaan täysimääräisistä vakuuksista. Vain epämääräisiä lupauksia, joiden realisoituminen voi tulla kyseeseen vuosikymmenten jälkeen, jos milloinkaan.
Mikään EU:n kehityksessä ei viittaa siihen, että Suomen vastuiden kasvaminen olisi pysähtymässä. Suomi on viety satimeen, josta Katainen ja kumppanit eivät osaa pois, jos haluavatkaan.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että vastuut EU:n vakauspolitiikasta kaatuu konkreettisesti tavallisten suomalaisten kannettavaksi. Hallitus on kehysriihessään leikkaamassa kansalaisilta tämän vuoden leikkausten lisäksi jopa 5 miljardia euroa. Tämä on lisättävä EU-satimessa hankittuihin vastuisiin.
Lisää lunta tupaan kansalaisille on tulossa niin sanotun kuntauudistuksen nimissä suunnitteilla olevassa rankassa hyvinvointipalvelujen romuttamishankkeessa. Kuntien pakoliitokset, palvelujen karsiminen ja yksityistäminen ovat lisähintaa EU:n kriisistä.
Hallituksen ministerit toistavat kuin papukaijat lähes ainoana perustelunaan, että näin on tehtävä, kun näin on tehtävä. Vain satimessa oleva voi olla näin näköalaton.
tiistai 28. helmikuuta 2012
torstai 9. helmikuuta 2012
Kunnat tarvitsevan lisää resursseja – ei pakkoliitoksia
Kataisen hallituksen suunnitelmat karsia kuntien määrä koko maassa 336:sta alle 70:een, ei perustu asukkaiden tarpeisiin eikä tuo mitään helpotusta kunnallisten palvelujen ongelmiin. Uudellamaalla tämän järjettömän hankkeen toteutuminen merkitsisi sitä, että jäljelle jäisi vain 9 kuntaa. Hankkeen tavoitteena on leikata kunnilta miljardeja euroja, jopa kymmenien tuhansien työpaikkojen vähentämistä ja lähipalvelujen karsimista.
Kuntaministerin asettaman työryhmän raportti osoittaa, että kuntien tappolista aiotaan ajaa tarvittaessa läpi pakolla, jos kunnat eivät vapaaehtoisesti suostu lopettamaan itseään. Asukkaita ei ole tarkoitus kuulla missään vaiheessa.
Kuntien raju vähentäminen ei perustu asukkaiden palvelutarpeiden konkreettiseen selvittämiseen. Päivähoidon, vanhustenpalvelujen, terveysasemien ja muiden peruspalvelujen arki ja lisäresurssien tarpeet on sivuutettu kylmästi.
Kuntien ja lähipalvelujen lopettamisohjelma on osa hallituksen ja Euroopan unionin politiikkaa, jolla pyritään keskittämään palveluja ja päätösvaltaa niin, että julkisia menoja karsitaan ja luodaan siten lisää markkinoita yksityisille yrityksille.
Kuntalaiset eivät tarvitse jättikuntia vaan parempia palveluja, kattavaa lähipalvelujen verkostoa, lisää työntekijöitä palveluihin ja toimivaa lähidemokratiaa. SKP ei hyväksy kokoomusministerin johdolla valmisteltua kuntarakenteen romuttamista, vaan vaatii sen sijaan valtiolta toimia kuntien palvelujen rahoituksen lisäämiseksi muun muassa kiristämällä suurituloisten verotusta ja laittamalla pääomatulot kuntaveron piiriin.
Ihmetellä sopii miksi SDP:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat ovat kuntauudistuksessa alistuneet täysin kokoomuksen vietäväksi. Tulevissa kuntavaaleissa tulee Järvenpäässä olemaan mukana vasemmistolainen vaihtoehto, joka kantaa huolta lähipalveluista ja kuntalaisten oikeuksista.
Kuntaministerin asettaman työryhmän raportti osoittaa, että kuntien tappolista aiotaan ajaa tarvittaessa läpi pakolla, jos kunnat eivät vapaaehtoisesti suostu lopettamaan itseään. Asukkaita ei ole tarkoitus kuulla missään vaiheessa.
Kuntien raju vähentäminen ei perustu asukkaiden palvelutarpeiden konkreettiseen selvittämiseen. Päivähoidon, vanhustenpalvelujen, terveysasemien ja muiden peruspalvelujen arki ja lisäresurssien tarpeet on sivuutettu kylmästi.
Kuntien ja lähipalvelujen lopettamisohjelma on osa hallituksen ja Euroopan unionin politiikkaa, jolla pyritään keskittämään palveluja ja päätösvaltaa niin, että julkisia menoja karsitaan ja luodaan siten lisää markkinoita yksityisille yrityksille.
Kuntalaiset eivät tarvitse jättikuntia vaan parempia palveluja, kattavaa lähipalvelujen verkostoa, lisää työntekijöitä palveluihin ja toimivaa lähidemokratiaa. SKP ei hyväksy kokoomusministerin johdolla valmisteltua kuntarakenteen romuttamista, vaan vaatii sen sijaan valtiolta toimia kuntien palvelujen rahoituksen lisäämiseksi muun muassa kiristämällä suurituloisten verotusta ja laittamalla pääomatulot kuntaveron piiriin.
Ihmetellä sopii miksi SDP:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat ovat kuntauudistuksessa alistuneet täysin kokoomuksen vietäväksi. Tulevissa kuntavaaleissa tulee Järvenpäässä olemaan mukana vasemmistolainen vaihtoehto, joka kantaa huolta lähipalveluista ja kuntalaisten oikeuksista.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Sosiaalinen media ja vaalit
Vaalikampanjointi on siirtynyt entistä suuremmassa määrin sosiaaliseen mediaan. Erityisen innokkaasti facebookia ja muita uusia käteviä, tehokkaita ja halpoja välineitä on käytössä menossa olevan presidentinvaalin yhteydessä. Sadat tuhannet kaverit vakuuttavat toisilleen oman ehdokkaan erinomaisuutta tai arvostelevat vastaehdokasta. Vaikka näissä keskusteluissa tulee paljon ylilyöntejä ja ruokitaan toisinaan ihmisten alimpia vaistojakin, on niissä se hyvä puoli, että politiikka on laajasti kansalaisten keskuudessa eikä se ole enää vain ylhäältä tulevaa argumentointia.
Toisenlaiseen ylilyöntiin vaalikampanjoinnissa törmäsin presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen varsinaisena vaalipäivänä. Erään järvenpääläisen vaalilautakunnan puheenjohtaja laittoi lautakunnasta facebook-seinälleen ilmoituksen, jossa oli hänen oman puolueensa ehdokkaan vaalitunnus sekä ilmoitus siitä, että äänestäjiä on käynyt vähän ja kehotus lähtemään äänestämään. Tämä ilmoitus tavoitti lähes kaksituhatta hänen fb-kaveriaan. Näkyvän paikallispoliitikon tekemällä kehotuksella saattaa olla vaalien kannalta merkitystäkin.
Esitin keskusteluketjussa huoleni tällaisen toiminnan lainmukaisuudesta, mutta en saanut vastakaikua ja siksi otin yhteyttä Järvenpään keskusvaalilautakuntaan. Keskusvaalilautakunnan lakiasiantuntemus ei kuitenkaan yltänyt sille tasolle, että asiassa olisi ryhdytty toimenpiteisiin ja siksi otin yhteyttä oikeusministeriöön.
Oikeusministeriöstä tulikin selkeä kannanotto ja kehotus ohjeistaa vaalilautakuntia ja Järvenpään keskusvaalilautakunta on myös ilmoittanut välittävänsä ministeriön ohjeistuksen vaalilautakunnille. Asia on siis kunnossa toisen kierroksen vaalipäivän osalta ja tulevaisuudessa muun muassa kunnallisvaalien osalta, joissa tällaisilla kehotuksilla voi olla isompikin merkitys.
Oikeusministeriön laatimien vaaliohjeiden ja vaalilain mukaan vaalilautakuntien jäsenet ovat virantoimituksessa vaaleja toimittaessaan. Tähän tapaukseen rinnastettavasta ennakkotapauksesta on oikeuskanslerin lausunto vuodelta 1981, jossa todetaan muun muassa, että vaalilautakunnan jäseneltä vaadittavaan puolueettomuuteen soveltuu huonosti, jos hän samalla toimii jonkin puolueen oletettujen kannattajien äänestämiseen kehottajana tai sellaisen toiminnan avustajana ja että vaalilautakunnan jäsenen tulisi vaalilautakunnassa ollessaan suorittaa vain vaaliviranomaiselle lain mukaan kuuluvia tehtäviä.
Tällaisten viestien lähetteleminen vaalilautakunnista ei ole hyväksyttävää siinäkään mielessä, että rajanveto sille mitä voi lähettää ja mitä ei, on mahdotonta. Onhan lautakunnilla käytössään tietoja, jotka ovat vaalitoimituksen aikana salassa pidettäviä, kuten vaaliluetteloiden tiedot.
Suomalainen demokratia-raukka on riittävästi ryvetetty erilaisilla vaalirahoitus-skandaaleilla, ettei se kaipaa enää lisää sellaista toimintaa, joka saattaisi vaalilautakuntien luotettavuuden vähääkään kyseenalaiseksi.
Sen tämä episodi osoitti, että facebook-kaveruus ei ole kestävää laatua. Se ei kestä kritiikkiä. Kyseinen vaalilautakunnan puheenjohtaja poisti minut kavereittensa joukosta;)
Toisenlaiseen ylilyöntiin vaalikampanjoinnissa törmäsin presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen varsinaisena vaalipäivänä. Erään järvenpääläisen vaalilautakunnan puheenjohtaja laittoi lautakunnasta facebook-seinälleen ilmoituksen, jossa oli hänen oman puolueensa ehdokkaan vaalitunnus sekä ilmoitus siitä, että äänestäjiä on käynyt vähän ja kehotus lähtemään äänestämään. Tämä ilmoitus tavoitti lähes kaksituhatta hänen fb-kaveriaan. Näkyvän paikallispoliitikon tekemällä kehotuksella saattaa olla vaalien kannalta merkitystäkin.
Esitin keskusteluketjussa huoleni tällaisen toiminnan lainmukaisuudesta, mutta en saanut vastakaikua ja siksi otin yhteyttä Järvenpään keskusvaalilautakuntaan. Keskusvaalilautakunnan lakiasiantuntemus ei kuitenkaan yltänyt sille tasolle, että asiassa olisi ryhdytty toimenpiteisiin ja siksi otin yhteyttä oikeusministeriöön.
Oikeusministeriöstä tulikin selkeä kannanotto ja kehotus ohjeistaa vaalilautakuntia ja Järvenpään keskusvaalilautakunta on myös ilmoittanut välittävänsä ministeriön ohjeistuksen vaalilautakunnille. Asia on siis kunnossa toisen kierroksen vaalipäivän osalta ja tulevaisuudessa muun muassa kunnallisvaalien osalta, joissa tällaisilla kehotuksilla voi olla isompikin merkitys.
Oikeusministeriön laatimien vaaliohjeiden ja vaalilain mukaan vaalilautakuntien jäsenet ovat virantoimituksessa vaaleja toimittaessaan. Tähän tapaukseen rinnastettavasta ennakkotapauksesta on oikeuskanslerin lausunto vuodelta 1981, jossa todetaan muun muassa, että vaalilautakunnan jäseneltä vaadittavaan puolueettomuuteen soveltuu huonosti, jos hän samalla toimii jonkin puolueen oletettujen kannattajien äänestämiseen kehottajana tai sellaisen toiminnan avustajana ja että vaalilautakunnan jäsenen tulisi vaalilautakunnassa ollessaan suorittaa vain vaaliviranomaiselle lain mukaan kuuluvia tehtäviä.
Tällaisten viestien lähetteleminen vaalilautakunnista ei ole hyväksyttävää siinäkään mielessä, että rajanveto sille mitä voi lähettää ja mitä ei, on mahdotonta. Onhan lautakunnilla käytössään tietoja, jotka ovat vaalitoimituksen aikana salassa pidettäviä, kuten vaaliluetteloiden tiedot.
Suomalainen demokratia-raukka on riittävästi ryvetetty erilaisilla vaalirahoitus-skandaaleilla, ettei se kaipaa enää lisää sellaista toimintaa, joka saattaisi vaalilautakuntien luotettavuuden vähääkään kyseenalaiseksi.
Sen tämä episodi osoitti, että facebook-kaveruus ei ole kestävää laatua. Se ei kestä kritiikkiä. Kyseinen vaalilautakunnan puheenjohtaja poisti minut kavereittensa joukosta;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
