Tätäkö ne kutsuvat demokratiaksi?

SKP:n listoilla olleelle ehdokkaalle tehtiin vaalien jälkeen tarjous haastattelusta radioon, aiheesta miten pienpuolueiden näkyvyyttä saataisiin paremmaksi. Kysymyksenasettelu aiheuttaa varmaan monissa jonkinlaisia kiukunpurkauksia. Olihan tiedotusvälineiden vaalikampanja kokonaisuudessaan ennennäkemätöntä pienpuolueisiin kohdistuvaa syrjintää ja boikotointia.

Verovaroin ylläpidettävän Ylen johtamana vaaleista tehtiin mediassa kahdella tapaa rajattu sirkus. Ensinnäkin, jo hyvissä ajoin määriteltiin ja ylläpidettiin koko kampanjan ajan hallitutuksen asettamaa poliittista agendaan, jossa oli lupa puhua vain sellaista kysymyksistä kuten julkisen sektorin velkaantumisen pysäyttäminen ja menoleikkaukset sekä kaatuneen sote-hankkeen uudelleen elvyttäminen. Ulkopolitiikan alueella nostettiin tietoisesti hallituksen ministereiden toimesta räikeä propaganda Venäjä-uhkasta ja Nato-vyörytys. Nämä teemat toistuivat kaikissa vaalikoneissa, lehdissä ja tv-keskusteluissa.

Toiseksi, mediassa eduskuntavaalit tuotiin esiin vain eduskuntapuolueiden välisenä kisailuna. Galluppien uutisoinnissa Keskustasta tehtiin vaalivoittaja jo monta kuukautta ennen vaaleja. Mielipidemittausten uutisoinnilla vakuutettiin äänestäjiä siitä, että muita vaihtoehtoja ei ole olemassakaan. Television vaalikeskustelut toistuivat toistensa kaltaisina päivästä toiseen vain eduskuntapuolueiden ympärillä ja usein vielä vain neljää suurinta puoluetta esillä pitäen. Vaalikoneiden vastausten raportoinnissakin oli oikein nähty vaivaa karsimalla muiden kuin eduskuntapuolueiden ehdokkaitten vastaukset pois julkisuudesta. Kun pienpuolueista sitten kerran jotain kerrottiin, niin ne kuvattiin puutarhatonttuina, joilla ei ole jakoa politiikan alalla. SKP:n ohjelmasta esitettiin räikeän valheellinen kuva.

Kun tähän lisätään vielä taloudellisten resurssien räikeä eriarvoisuus, alkaa kuva demokratia surkeasta tilasta hahmottua kokonaisuudessaan. Eduskuntapuolueiden valtaa ja toimintaedellytyksiä pönkitetään verovaroilla vaalikaudessa lähes 150 miljoonalla eurolla pelkästään puoluetukena ja sen lisäksi ne voivat palkata suuren joukon työntekijöitä valtion varoin. Vaalikampanjassa näkyi myös selvästi se miten suurpääoma panostaa oikeistopuolueisiin suunnattomia summia.

Se, että Suomessa ei ole kaikilla puolueilla edes vähäisessä määrin tasapuoliset edellytykset osallistua vaaleihin, ei sulje pois itsekritiikin tarvetta. Koko vasemmisto koki rökäletappion, SKP muiden mukana. Vaalikampanjaa, politiikan tekemisten tapoja ja vaalitulosta pitää arvioida perusteellisesti. Johtopäätökset on tehtävä aikanaan.

Yksi on kuitenkin varmaa. Vaalit eivät ole läheskään ainoa vaikuttamisen keino. Päinvastoin. Jo huomenna on ryhdyttävä tekemään politiikkaa työväenliikkeen perinteeseen ja nykypäivään kuuluvavalla tavalla - ihmisten kanssa ja ihmisten keskellä. Vaalien tuloksena ei muuttunut mikään, ellei sitten huonompaan suuntaa. Muutos tulee yhteisen kamppailun tuloksena.

Eläkkeitä on korotettava heti 100 euroa kuukaudessa!

Ylisuuriksi paisuneiden työeläkerahastojen arvo on vuonna 2015 kohonnut 177 miljardiin euroon. Nuo varat kuuluvat nykyisille ja tuleville eläkeläisille, ne eivät ole hallituksen ja eduskunnan omaisuutta vaikka ne tekevätkin päätöksiä monista eläkkeisiin liittyvistä asioista. Eduskunnan päätöksillä eläkkeiden indeksejä on rukattu niin, että niiden ostovoima on heikentynyt. Myös eläkekertymien sääntöihin on tehty monia eläkkeitä heikentäviä muutoksia.

Viimeisin törkytemppu oli hallituksen vuoden 2014 kehysriihessä tekemä yksipuolinen päätös työeläkkeiden noston jäädyttämisestä 0.4 prosenttiin vuonna 2015. Taitettu indeksikin olisi tuottanut yli yhden prosentin. Toimenpiteellä siirrettiin eläkeläisille kuuluvaa osuutta yhteensä yli 100 miljoonalla eurolla eläkerahastojen ja sitä kautta eläkejohtajien palkkojen ja bonuksien lihottamiseen. Valtion ja kuntien taloutta tällä tempulla heikennettiin koska ne jäävät paitsi tuon korotuksen verotuottoja.

Eläkerahastojen varoja on käytettävä eläkkeiden korotuksiin. 100 eron korotus eläkkeisiin ei edes pienentäisi eläkerahastojen pääomaa, mutta se parantaisi eläkeläisten toimeentuloa huomattavasti. Se toisi noin 1,5 miljardia euroa lisää ostovoimaa kansantalouteen, jonka seurauksena myös työllisyys kohenisi ja talouden pyörät saisivat lisää vauhtia.

Nyt työntekijöiden ja yrittäjien kokoamia eläkevaroja käytetään riskisijoittamiseen (hedge-ym.rahastoissa) suurempien voittojen tavoittelemiseksi ja eläkejohtajien palkkojen ja bonusten kohottamiseksi. Menettely on moraalitonta ja vaarantaa koko järjestelmän toimivuuden. Eläkkeiden korotus olisi alku terveelle elvytyspolitiikalle, josta hyötyisivät kaikki.

Nyt tarvitaan suunnan muutos talouspolitiikkaan. Myös työeläkejärjestelmä kaipaa itse asiassa täysremontin. Ratkaisevaa on työntekijöiden ja eläkeläisten päätösvallan lisääminen järjestelmän hallinnon kaikilla tasoilla.

ARTO VIITANIEMI
Eduskuntavaaliehdokas (SKP)
Järvenpää

Ikäihmisten kurittaminen on lopetettava!

Eläkkeitä on leikattu yli kahdenkymmenen vuoden kuluessa erilaisilla indeksien rukkauksilla ja eläkekertymien heikentämisillä. Hyvin monien eläkeläisten tulokehitys on jäänyt tästä syytä reaalisesti miinusmerkkiseksi. Pitkään jatkuneen suurtyöttömyyden ja pätkätöiden lisääntymisen seurauksena eläketaso jää monilla eläkkeelle siirtyvillä alun perin erittäin alhaiseksi.
Erityisesti Kataisen/Stubbin hallituksen toimesta ikäihmisiä on alettu syyllistää kuntien ja valtion talouksien rapauttajina. On keksitty yleismääritelmä, eli kestävyysvaje, jota käytetään lähes minkä tahansa oikeistolaisen talous- tai rakennepoliittisen hankkeen perusteluna. Sillä perustellaan kuntien pakkoliitoksia, sote-hankkeita, koulujen keskittämisiä jne.
Kestävyysvajeella perustellaan myös toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa julkisanottujen päämäärien kanssa. Esimerkkinä eläkkeisiin vuodenvaihteessa tehty operaatio, jolla lakisääteisestä indeksikorotuksesta suurin osa leikattiin eläkeläisiltä pois. Toimenpidettä perusteltiin säästösyillä, mutta tosiasiassa se oli tulonsiirto eläkeläisiltä eläkeyhtiöille. Tällä törkeällä toimenpiteellä heikennettiin eläkeläisten toimeentuloa ja kuntien verotuloja. Eduskuntapuolueet ovat omilla toimillaan aiheuttaneet eläkeläisten taloudellisen aseman heikkenemisen ja siten kasvattaneet julkisia menoja ajamalla heidät toimeentulotuen asiakkaiksi.
Suomessa on kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa eläkeläistä ja keskimääräinen eläke oli vuonna 2013 1549 euroa kuukaudessa. Naisten keskimääräinen eläke oli vain 1376 euroa kuukaudessa. Tämä kertoo sen, että hyvin suuri osa eläkeläisistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Eläkkeiden heikennykset luonnollisesti kiihdyttää tätä kehitystä.
SKP:n perusturva-aloite 1200 euron tulosta verottomana kuukaudessa parantaisi eläkeläisten asemaa huomattavasti. Se voidaan toteuttaa siten, että eläkkeitä korotetaan palauttamalla niihin vuosien varrella tehdyt erilaiset leikkaukset. Lisäksi tarvitaan riittävät määrärahat, joilla turvataan 1200 euron nettotulot kuukaudessa niille eläkeläisille, joiden tulotaso ei siihen muuten yllä. Myös toimeentulotukeen sekä asumis- ja muihin tukiin on turvattava riittävät resurssit. Verotettavan tulon alarajan nostolla voidaan edesauttaa perusturvan toteutumista.
Julkisen talouden ongelmien syy ei todellakaan ole ikääntyvien ihmisten lukumäärä, vaan eläkkeiden ja sosiaaliturvan liian matala taso.

Kyse on tulonjaosta

Hiljattain saimme tietoomme selvityksen varallisuuden jakautumisesta maailman mitassa. Kävi ilmi, että kaikesta maailman varallisuudesta noin 50 prosenttia on yhden prosentin hallussa. Kyse on niin mittavista summista, ettei sitä tavallinen ihminen edes käsitä. Voi vain kysyä miten se on mahdollista?
Varallisuus ei ole syntynyt itsestään, vaan se on kasautunutta työtä. Varallisuus on työn tulosta, joka on keskittynyt harvojen omaisuudeksi. Se kuuluu kapitalistisen järjestelmän luonteeseen, jossa toisten tekemän työn tulokset voidaan anastaa tuotantovälineiden omistamisen perusteella. Muutoin tällainen ei edes olisi mahdollista. Tämä sama ilmiö on nähtävissä myös Suomessa - rikkaudet keskittyy harvojen omaisuudeksi.
Varallisuuden ja rikkauksien keskittymisen kääntöpuolella on laaja osattomuus ja köyhyys. Perimmiltään kyse on vääristyneestä tulonjaosta. Työntekijöiden saama palkka ei ole missään kohtuullisessa suhteessa heidän tekemänsä työn arvoon nähden. Sosiaaliturva ja eläkkeet ovat inhimillisesti katsoen alamittaisella tasolla.
Yhteiskunnallisen toiminnan - luokkataistelun - pääkysymys kulminoituu juuri tähän ristiriitaan. Tästä on ja täytyy olla kyse myös eduskuntavaaleissa.

* * *

Suomessa on periaatteessa olemassa lakiin perustuvat minimipalkat. Työehtosopimusten yleissitovuus turvaa alakohtaisesti niihin kirjatut minimitaulukkopalkat. Alimmat taulukkopalkat esimerkiksi palvelualoilla liikkuvat noin 1 500 euron nurkissa kuukaudessa, joka ei todellakaan ole paljon.
SKP esittää vaaliohjelmassaan minimipalkkalain säätämistä niin, että alin palkka olisi 1 800 euroa kuukaudessa. Tällä olisi merkittävät vaikutukset tulonjakoon työn ja pääoman välillä varsinkin kun minimipalkka sidotaan indeksiin, ettei omistava luokka pääse inflaatiota hyväksi käyttäen mitätöimään näitä vaikutuksia. Käytännössä lakisääteinen minimipalkka tarkoittaa sitä, että alinta työehtosopimusten taulukkopalkkaa säädeltäisiin lailla.
Toinen SKP:n tulojaon oikeudenmukaistamiseen vaikuttava vaalitavoite on perusturvauudistus, jossa esitetään 1 200 euron perusturvaa kuukaudessa verottomana jokaiselle, joka tähän tulotasoon ei muuten yllä. Tavoite on lievästi nykyisen köyhyysrajan yläpuolella eikä siten mikään maailmoja kaatava hanke. Tällä toimenpiteellä korjataan monien eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden toimeentuloa. Myös tulonjakoon tällä on tervehdyttävä vaikutus.
Tulonjaon muuttaminen oikeudenmukaisemmaksi heijastuu yhteiskuntaan laajemminkin. Tulojen lisäys kaikkein pienituloisimmille tarkoittaa lisää ostovoimaa, lisää tuotantoa, lisää työllisyyttä, lisää verotuloja, lisää parempia palveluja. Sanalla sanoen elvyttävintä politiikkaa ikinä.

* * *

Jotta tulonjakopolitiikka ei olisi pelkkää tulonlisäystä pienituloisille, tarvitaan tasapainottavia toimenpiteitä. Varallisuuden räikeää keskittymistä, joka siis on seurausta vääristyneestä tulonjaosta, on rajoitettava paitsi tulonsiirroilla myös veropoliittisin toimenpitein. Pääomapuolen verotusrakennetta muuttamalla saadaan lisää tuloja muun muassa perusturvauudistuksen toteuttamiseen.
Ensitöikseen on palautettava varallisuusvero ja sellaisella tasolla, jolla rikkauksien liikakeskittymistä voidaan hallita. Nyt kun pörssiyhtiöt ovat jakamassa yhtiöiden tuloksista suurimmat osingot kuin koskaan, on niistä pääomatulojen verotusta kiristämällä otettava entistä paksumpi siivu yhteiskunnalle.
On vihdoin korjattava sellaiset suuret mokat kuten yritysten kela-maksujen poisto ja yhteisöveron täysin perusteeton alentaminen. Kuntien verotulojen ja resurssien parantamiseksi on kuntavero muutettava progressiiviseksi ja laitettava myös pääomatulot kuntaverotuksen piiriin.
Kaikki tämä kuulostaa ehkä liian suurisuuntaiselta, mutta suuri on vääryyskin, joka on oikaistavana.

Propaganda ja todellisuus

Voi olla, ettei meidän maassa kaikki suju
niin kuin pitäisi.
Mutta kukaan ei voi kiistää ettei propaganda
ole hyvää.
Jopa nälkää näkevien on myönnettävä
että kansanhuoltoministeri pitää hyviä puheita.

Näin kuvasi Bertolt Brecht maanpakolaisena Saksan tilannetta ennen toista maailmansotaa runossaan Propagandan välttämättömyydestä.
Eduskuntavaalien lähestyessä on meidän maassamme propaganda alkanut käydä jo suorastaan ahdistavaksi. Meillä ei pelkästään ministerit ja hallituspuolueet jyrää kaikista tuuteista omaa sanomaansa, vaan myös eduskunnan ns. oppositiopuolueet ovat yhtyneet kuoroon. Nyt totuus ja realismi ovat halpaa tavaraa.
Kansalaiset saavat kuulla miten he ovat eläneet yli varojensa ja kasvattaneet valtion velkaa huikeisiin mittoihin vaikka ministerit ovat sydän verestäen leikanneet menoja ja vieneet lapsilta leivän suusta. Erityisen ansiokkaasti kaikki eduskuntapuolueet syyllistävät vanhuksia, jotka eivät suvaitse kuolla riittävä nuorina, vaan uhkaa ikääntymällä viedä koko maan konkurssiin.
Reaaliansioita jo kolmena perättäisenä vuotena alentanutta tupo-sopimusta on heidän mielestään nyt aivan välttämätöntä jatkaa seuraavan eduskuntakauden ajan, jotta työpaikkoja saadaan lisättyä. Kukaan ei muista eikä välitä siitä, että työttömyys on lisääntynyt taas ennätysmittoihin.
Muukalaisviha ja rasismi ovat nykyään jo kestoperusteluja, kun halutaan osoittaa suomalaiselle köyhälle kenen syytä hänen köyhyytensä muka on ja usuttaa kurja vielä kurjemmassa asemassa olevan kimppuun.
Julkiset sote-palvelut ja kunnat ovat kaikkien eduskuntapuolueiden hampaissa. Kuntien itsehallinto ja kunnallinen demokratia, vaikkakin vajavaiset, ovat niille kaiken pahan alku ja juuri. Sote-hanketta, jolla on tarkoitus pistää sileäksi tämä sisäinen syöpäläinen, ei olisi olemassa eduskuntapuolueiden yhteistä tahtoa. Tämän hankkeen perusteluista saa suurennuslasilla etsiä totuuden siementä.
Valtaeliitti muistuttaa alvariinsa myös siitä miten kreikkalaiset ovat muka kupanneet koko Eurooppaa ja erityisesti suomalaisia. Saksalaiset ja ranskalaiset pankin ja niiden suomalaiset edusmiehet ovat hiljaa kuin kusi sukassa, ettei kukaan vain huomaisi, että Kreikan lainoituksessa oli kyse tulonsiiroista finanssikeinottelijoille.
Jos pelko ja harhat eivät ole vielä tämänkään jälkeen vallannut kansalaisten mieliä, niin ainahan on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Media ja valtaeliitti ovat tehneet naapurimaastamme demonin, joka muka uhkaa jo lähes kaikkia maita. Natoon pitää tunkea keinolla millä hyvänsä.
Brecht lopettaa runonsa pohdintaan propagandan tarkoituksesta:

Vielä yksi asia panee vähän epäilemään
propagandan tavoitteita: mitä enemmän meidän maassa
on propagandaa
sitä vähemmän on kaikkea muuta.

Tämä on suomalaisten hyvä muistaa, ettei käy kuten Saksassa 1930-luvun lopulla. Onneksi vaaleissa on mukana SKP, jonka vaaliohjelma perustuu rehelliselle arviolle maan taloudesta ja kansalaisten tilanteesta.

Järjettömiä säästöpäätöksiä

Kataisen/Stubbin hallitukset ovat tehneet päätöntä säästöpolitiikkaa yrittäessään ratkaista EU:n talouskriisiä. Säästöpäätökset ja muut hankkeet kuten sote-soppa, ovat vailla perusteita tai sitten niitä perustellaan valehtelemalla suut silmät täyteen. Vaaleissa kokoomuksen kanssa kilpailevat eduskuntapuolueet ovat kaikki samassa umpikujassa, ne eivät oikeasti esitä mitään vaihtoehtoa nykymenolle.
Oikeistolaisen politiikan järjettömyydestä ehkä kuvaavin esimerkki on eläkepolitiikan alueella tehdyt ratkaisut. Eläkkeitten indeksikorotuksiahan on peukaloitu säästämisen nimissä jo 90-luvun alun lamakaudesta alkaen.
Eläkeleikkauksia on joka kerta perusteltu valtiontalouden ja myös kuntatalouden parantamisella, näin myös viimeisintä eläkeindeksin typistämistä, joka astui voimaan vuoden alusta. Tosiasiassa eläkkeiden korotuksen leikkaaminen ei hyödytä valtiota eikä kuntia, päinvastoin molemmat menettävät eläkeläisiltä saamatta jäävän eläketulon korotuksen verotulot.
Eläkkeiden leikkaamisesta koituu kunnille ja kelalle lisämenoja myös siksi, että pienituloisimmat eläkeläiset joutuvat turvautumaan entistä useammin toimeentulotukeen ja asumistukeen. Hyödyn tästä järjettömyydestä saavat yksityiset eläkeyhtiöt, joille jää entistä suurempi resurssi finanssikeinotteluun ja voittojen kippaamiseen veroparatiiseihin.
Myös eläkeiän korottamiseen tähtäävät hankkeet toimivat pidemmälle ajatellen käytännössä eläkeyhtiöiden eduksi ja julkinen sektori jää nuolemaan näppejään. Kun nyt ihmiset pakotetaan eläkeikää korottamalla jatkamaan työssäkäyntiä entistä sairaampina, niin poistuma muonavahvuudesta kiihtyy ja eläkeyhtiöiden ökypomot nauravat partaansa.
Samaan aikaan ja vailla minkäänlaista tunnontuskaa omista tekemisistä, vanhenevaa väestöä syyllistetään julkisen sektorin velkaantumisesta ja kaikenlaisista keksityistä kestävyysvajeista.
Voisi kuvitella, että suomalaisten eläkeläisten mitta olkaa olemaan täysi. Minun ainakin on ja siksi olen ehdokkaana.
PS
Viime lauantaina 14.2. puolueet kampanjoivat Järvenpään torilla jo vähän suuremmalla joukolla. Paikalle ilmaantui myös valtionvarainministeri, kait lähinnä omia joukkojaan tukemaan. Mutta kun ministeri paikalle vaivautui, niin päätin kysäistä eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaamiseen järkevyydestä ja ennen muuta miksi demarit tällaisessa ovat mukana.
Ministeri kiisti, että tämä olisi demareitten tekemä juttu eli: ei me mutta pojat. Sen sijaan demarit ottavat bointsit siitä, että korotetaan kunnallisverotuksen eläketulovähennystä, jolla kyseinen eläkekorotuksen leikkaus korvataan osalle eläkeläisistä. Eläkeläiset eivät kuulemma häviä mitään.
Mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että kunnilta leikataan verotuloja, joka sitten paikataan korottamalla kunnallisveroa. Kun kunnallisvero on tasavero, joka kohtelee ankarimmin kaikkein pienituloisimpia, johtaa tämä ministereitten hiekkalaatikkoleikki siihen, että eläkeläiset yhtä kaikki maksavat leikin viulut.
Olisikohan liikaa vaadittu, että valtionvarainministeriltä edellytettäisiin edes jonkinlaista talouspolitiikan tuntemusta. Näin on pakko todeta, ettei tarvitse olla sitä mieltä, että ministeri saattaa pitää torikansaa pilkkanaan.

Sote-hanke on hylättävä!

Jyrki Kataisen hallituspuolueet vasemmistoliitosta kokoomukseen kirjasivat hallitusohjelmaan sote-hankkeen, jonka tavoitteeksi asetettiin sosiaali- ja terveyspalvelujen keskittäminen suuriin alueellisiin yksiköihin, joille annettaisiin palvelujen järjestämisvastuu ja niistä päättäminen. Myös palvelujen rahoitusrakennetta on tarkoitus muuttaa sekä laajentaa yksityisten palvelutuottajien osuutta.
Sote-hanke ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa ennen kuin eduskunnan oppositiopuolueet keskusta ja perussuomalaiset riensivät uusliberalismin hengessä tukemaan sitä. Hanke sai tässä yhteydessä konkreettisemman sisällön ja hallitus valtuudet valmistella sitä koskevaa lakiesitystä ilman pelkoa opposition häiriköinnistä.
Aleksander Stubbin hallitus antoikin viime vuoden joulukuussa esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi, jonka mukaan maa jaettaisiin viiteen sote-alueeseen, joille siirrettäisiin nyt kunnissa oleva palvelujen järjestämisvastuu, kuntien rahoitusosuudet järjestettäisiin uudella tavalla ja muun muassa työntekijöiden viiden vuoden työsuhdeturva kuntarakennemuutoksissa poistettaisiin.

Sote-soppa palamassa pohjaan?

Hallituksen esitys on saanut kritiikkiä monilta perustuslakiasiantuntijoilta ja kuntasektorin toimijoilta. Ennen muuta kyse on kunnallisen itsehallinnon vakavasta loukkaamisesta ja demokratian kaventamisesta.
Esitys siirtäisi yli puolet kunnallisen äänioikeuden sisällöstä ja kuntien päätösvallasta sote-kuntayhtymälle. Monien kuntien menoista jopa 2/3 koostuu nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Kunnille jäisi vain laskunmaksajan rooli. Perustuslain edellyttämän riittävän rahoituksen turvaamisen sijasta valtiovalta karsii rahoitusta sitovalla budjettiesityksellä.
Palvelujen järjestämispäätöksiä sote-alueiden yhtymävaltuustoissa tehtäisiin neljän vuoden välein. Näiden valtuustojen jäsenet valittaisiin kunnanvaltuutetuista, joka johtaa käytännössä vallan keskittymiseen suurille puolueille. Moni kunta saisi vain yhden edustajan, eikä voisi edes välttämättä ratkaista kuka se on.
Palvelujen tuottamisvastuu keskitettäisiin 19 kuntayhtymään, joissa päätöksentekoon riittää enemmistö, jossa on mukana vähintään kaksi kuntaa. Suuret kunnat saisivat päätösvallan. Tämä johtaa väistämättä pienten ja reuna-alueiden kuntien palvelujen karsimiseen ja ylipäätään lähipalvelujen tuhoamiseen. Asukkailla ei olisi vähäistäkään mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon.

Kuntien kustannukset lisääntyvät

Sote-esityksessä kuntien valtionosuuksien perusteet muuttuisivat niin, että niihin vaikuttaisi asukasluku, ikärakenne ja sairastavuus, joka merkitsee lisälaskuja kunnille. Muun muassa monilta Uudenmaan kunnilta leikattaisiin tällä perusteella valtionosuuksia jo menossa olevien leikkaushankkeitten lisäksi.
Kokemuksesta tiedetään, että suurissa yksiköissä kustannukset kohoavat ja niiden hallinta vaikeutuu, kun tilaajat, tuottajat ja maksajat eriytetään.
Palveluista päättämisen keskittäminen johtaa myös siihen, että yksityisten palvelutuottajien osuus lisääntyy. Tunnettua on, että yksityinen palvelutuotanto on kalliimpaa kuin julkinen.

Lähipalvelut uhattuna

Suuret hallinnolliset yksiköt ja niiden keskittynyt johto ei voi tuntea paikallisia palvelujen tarpeita. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen muuttuu liiketoiminnan kaltaiseksi varsinkin, kun yksityisten firmojen osuus väistämättä lisääntyy. Toiminnan johtoajatukseksi nousee voitontavoittelu ohi kuntalaisten välttämättömien tarpeiden.
Jo nyt on menossa eri kunnissa laajoja hankkeita, joiden tavoitteina on kunnallisten terveysasemaverkostojen supistaminen. Toisaalta yksityiset ylikansalliset terveysalan suuryritykset laajentavat toimintaansa avaamalla uusia toimipisteitä. Pelin henki vaikuttaa selvältä.

Vaihtoehto sote-sotkulle

SKP vaatii eduskuntavaaliohjelmassaan epädemokraattisen, peruspalveluja laiminlyövän sote-hankkeen hylkäämistä. Sen sijaan lakisääteiset perusterveydenhuollon palvelut on järjestettävä demokraattisesti maksuttomina lähipalveluina. Niitä ei saa yksityistää voitontavoittelun välikappaleeksi, vaan ne on tuotettava pääosin kuntien omana toimintana.
Palvelujen turvaamiskesi on edellisten hallitusten aikana tehdyt valtionosuusleikkaukset peruttava, säätämällä kunnallisvero progressiiviseksi ja asettamalla sen piirin myös pääomatulot.
Jatkossa on varmistettava matalan kynnyksen ennaltaehkäisevien palvelujen helppo saatavuus ja yhteys perustason terveydenhuoltoon.
SKP:n keskeinen tavoite on terveyserojen kaventaminen niin alueiden välillä kuin köyhien ja rikkaiden kesken. Epäonnistuneet ja kohtuuttoman kalliit yksityistetyt palvelut pitää siirtää kansalaisten edun mukaisesti takaisin yhteiskunnan vastuulle.
Vanhuspalvelulain, vammaispalvelulain tai hoitotakuun toteuttamiseen on oltava rahaa.

Kuntien yhteenliittäminen tuhoaa lähipalveluja ja demokratiaa

Kahdeksan keskiuusmaalaista kuntaa teetätti kalliin noin 350 000 euroa maksaneen kuntaliitosselvityksen, joka ei perustu kuntien saati kuntalaisten tarpeisiin, vaan eduskunnan säätämään lakiin, jolla pakotetaan kaikki kunnat osallistumaan johonkin kuntaliitosselvitykseen. Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Sipoon ja Tuusulan kuntien johtoeliitit, jotka koostuvat hallitus ja eduskuntapuolueiden edustajista ja jotka myötäilevät kritiikittömästi hallituksen politiikkaa ajavat lähes yksituumaisesti massiivisen noin 247 000 asukkaan suurkaupungin muodostamista. Selvityksen mukaan vanhat kunnat lakkautettaisiin vuoden 20017 alkuun mennessä.
Raportin laatineet konsultit, kuntien johtavat virkamiehet ja luottamushenkilöt luovat perusteettomia illuusioita ja harjoittavat räikeää propagandaan edistääkseen hanketta. Vähemmälle jäävät sellaiset seikat kuten se, että jo ennen liitosta työntekijöitä vähennettäisiin kahden vuoden aikana 1 800 ja saman verran arvioidaan poistuvan eläkkeelle tai muualle. Tämä tarkoittaa sitä, että vähentämällä julkisen sektorin työntekijöitä ja heikentämällä kunnallisia palveluita tehdään tilaa yksityiselle bisnestoiminnalle. Tämä onkin raportin johtava punainen lanka aina suosituksia myöten. Yhdistymisselvitys ei ole kuitenkaan ulottunut selvittämään julkisen ja yksityisen palvelutuotannon hintaeroa, laatua ja saatavuutta, joka olisi perusedellytys oikean ja rehellisen arvioinnin tekemiselle.
Kouluja karsittaisiin todella rajusti. Nykyisistä alueen kuntien noin 120 koulusta jäisi jäljelle vain 42. Tämä merkitsee väistämättä sitä, että opetusryhmien pienentämisen tavoitteet on heitetty romukoppaan.
Sosiaali- ja terveyspalvelut keskitettäisiin joko viiteen ”cityyn” tai vieläkin suurempiin yksiköihin, joka tarkoittaa palvelujen tavoitettavuuden katastrofaalista romahtamista. Taustalla on tietenkin sote-palvelujen siirtäminen yksityiselle sektorille. Ylikansallisen finanssipääoman hallussa olevien terveysalan firmojen toimipaikkojen raju lisääntyminen viittaa siihen, että yksityinen sektori valmistautuu kovaa vauhtia markkinoittensa laajentumiseen.
Suorastaan irvokkaalta kuulostaa lupaus uuden suurkaupungin talouden ylijäämäisyydestä, joka perustuu olettamukseen valtionosuuksien kasvusta kymmenen vuoden tähtäimellä jopa 60 prosentilla. Kataisen ja Stubbin hallitukset ja useat hallitukset ennen niitä ovat harjoittaneet täysin päinvastaista talouspolitiikkaa – kunnilta on leikattu valtionosuuksia sekä verotuloja kovalla kädellä ja sälytetty lisävastuita ilman taloudellista panostusta. Mikään ei viittaa siihen, että linja muuttuisi. Tarvitaan radikaali suunnan muutos – suoranainen vallankumous - mutta silloin ei tarvittaisi myöskään vailla mitään perusteita olevia kuntaliitoksia sote-hankkeita tai metropolivouhotusta.
Demokratian ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta kuntaliitokset kääntävät historiaa vuosikymmeniä taaksepäin. Yksistään se, että vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden lukumäärä alenee noin kolmannekseen nykyisestä, merkitsee lähidemokratian loppua. Sitä ei korvaa raportin koristeina esitetyt päätösvallattomat aluefoorumit. Tästä pitää huolen osaltaan tilaaja/tuottaja- malli, joka keskittää vallan palkallisille pormestareille.
Kun hallituksella on menossa Uudenmaan aluetta koskien kolme samansuuntaista ja samoihin päämääriin pyrkivää keskittämishanketta, eli kuntaliitokset, sote-alue ja metropolihanke, näyttää julkisten palvelujen, lähidemokratian ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien tulevaisuus tosi synkältä.
Nyt tarvitaan kunnallisen itsehallinnon, palvelutuotannon ja demokratian itsepuolustusta. Tulevissa eduskuntavaaleissa on mitä suurimmassa määrin kyse kuntalaisen normaali n elämän ja oikeuksien kannalta äärimmäisen tärkeistä asioista. Saattaa olla jopa niin, että kyseessä on näiden asioiden suhteen viime hetkistä.