Voi olla, ettei meidän maassa kaikki suju
niin kuin pitäisi.
Mutta kukaan ei voi kiistää ettei propaganda
ole hyvää.
Jopa nälkää näkevien on myönnettävä
että kansanhuoltoministeri pitää hyviä puheita.
Näin kuvasi Bertolt Brecht maanpakolaisena Saksan tilannetta ennen toista maailmansotaa runossaan Propagandan välttämättömyydestä.
Eduskuntavaalien lähestyessä on meidän maassamme propaganda alkanut käydä jo suorastaan ahdistavaksi. Meillä ei pelkästään ministerit ja hallituspuolueet jyrää kaikista tuuteista omaa sanomaansa, vaan myös eduskunnan ns. oppositiopuolueet ovat yhtyneet kuoroon. Nyt totuus ja realismi ovat halpaa tavaraa.
Kansalaiset saavat kuulla miten he ovat eläneet yli varojensa ja kasvattaneet valtion velkaa huikeisiin mittoihin vaikka ministerit ovat sydän verestäen leikanneet menoja ja vieneet lapsilta leivän suusta. Erityisen ansiokkaasti kaikki eduskuntapuolueet syyllistävät vanhuksia, jotka eivät suvaitse kuolla riittävä nuorina, vaan uhkaa ikääntymällä viedä koko maan konkurssiin.
Reaaliansioita jo kolmena perättäisenä vuotena alentanutta tupo-sopimusta on heidän mielestään nyt aivan välttämätöntä jatkaa seuraavan eduskuntakauden ajan, jotta työpaikkoja saadaan lisättyä. Kukaan ei muista eikä välitä siitä, että työttömyys on lisääntynyt taas ennätysmittoihin.
Muukalaisviha ja rasismi ovat nykyään jo kestoperusteluja, kun halutaan osoittaa suomalaiselle köyhälle kenen syytä hänen köyhyytensä muka on ja usuttaa kurja vielä kurjemmassa asemassa olevan kimppuun.
Julkiset sote-palvelut ja kunnat ovat kaikkien eduskuntapuolueiden hampaissa. Kuntien itsehallinto ja kunnallinen demokratia, vaikkakin vajavaiset, ovat niille kaiken pahan alku ja juuri. Sote-hanketta, jolla on tarkoitus pistää sileäksi tämä sisäinen syöpäläinen, ei olisi olemassa eduskuntapuolueiden yhteistä tahtoa. Tämän hankkeen perusteluista saa suurennuslasilla etsiä totuuden siementä.
Valtaeliitti muistuttaa alvariinsa myös siitä miten kreikkalaiset ovat muka kupanneet koko Eurooppaa ja erityisesti suomalaisia. Saksalaiset ja ranskalaiset pankin ja niiden suomalaiset edusmiehet ovat hiljaa kuin kusi sukassa, ettei kukaan vain huomaisi, että Kreikan lainoituksessa oli kyse tulonsiiroista finanssikeinottelijoille.
Jos pelko ja harhat eivät ole vielä tämänkään jälkeen vallannut kansalaisten mieliä, niin ainahan on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Media ja valtaeliitti ovat tehneet naapurimaastamme demonin, joka muka uhkaa jo lähes kaikkia maita. Natoon pitää tunkea keinolla millä hyvänsä.
Brecht lopettaa runonsa pohdintaan propagandan tarkoituksesta:
Vielä yksi asia panee vähän epäilemään
propagandan tavoitteita: mitä enemmän meidän maassa
on propagandaa
sitä vähemmän on kaikkea muuta.
Tämä on suomalaisten hyvä muistaa, ettei käy kuten Saksassa 1930-luvun lopulla. Onneksi vaaleissa on mukana SKP, jonka vaaliohjelma perustuu rehelliselle arviolle maan taloudesta ja kansalaisten tilanteesta.
maanantai 16. helmikuuta 2015
lauantai 14. helmikuuta 2015
Järjettömiä säästöpäätöksiä
Kataisen/Stubbin hallitukset ovat tehneet päätöntä säästöpolitiikkaa yrittäessään ratkaista EU:n talouskriisiä. Säästöpäätökset ja muut hankkeet kuten sote-soppa, ovat vailla perusteita tai sitten niitä perustellaan valehtelemalla suut silmät täyteen. Vaaleissa kokoomuksen kanssa kilpailevat eduskuntapuolueet ovat kaikki samassa umpikujassa, ne eivät oikeasti esitä mitään vaihtoehtoa nykymenolle.
Oikeistolaisen politiikan järjettömyydestä ehkä kuvaavin esimerkki on eläkepolitiikan alueella tehdyt ratkaisut. Eläkkeitten indeksikorotuksiahan on peukaloitu säästämisen nimissä jo 90-luvun alun lamakaudesta alkaen.
Eläkeleikkauksia on joka kerta perusteltu valtiontalouden ja myös kuntatalouden parantamisella, näin myös viimeisintä eläkeindeksin typistämistä, joka astui voimaan vuoden alusta. Tosiasiassa eläkkeiden korotuksen leikkaaminen ei hyödytä valtiota eikä kuntia, päinvastoin molemmat menettävät eläkeläisiltä saamatta jäävän eläketulon korotuksen verotulot.
Eläkkeiden leikkaamisesta koituu kunnille ja kelalle lisämenoja myös siksi, että pienituloisimmat eläkeläiset joutuvat turvautumaan entistä useammin toimeentulotukeen ja asumistukeen. Hyödyn tästä järjettömyydestä saavat yksityiset eläkeyhtiöt, joille jää entistä suurempi resurssi finanssikeinotteluun ja voittojen kippaamiseen veroparatiiseihin.
Myös eläkeiän korottamiseen tähtäävät hankkeet toimivat pidemmälle ajatellen käytännössä eläkeyhtiöiden eduksi ja julkinen sektori jää nuolemaan näppejään. Kun nyt ihmiset pakotetaan eläkeikää korottamalla jatkamaan työssäkäyntiä entistä sairaampina, niin poistuma muonavahvuudesta kiihtyy ja eläkeyhtiöiden ökypomot nauravat partaansa.
Samaan aikaan ja vailla minkäänlaista tunnontuskaa omista tekemisistä, vanhenevaa väestöä syyllistetään julkisen sektorin velkaantumisesta ja kaikenlaisista keksityistä kestävyysvajeista.
Voisi kuvitella, että suomalaisten eläkeläisten mitta olkaa olemaan täysi. Minun ainakin on ja siksi olen ehdokkaana.
PS
Viime lauantaina 14.2. puolueet kampanjoivat Järvenpään torilla jo vähän suuremmalla joukolla. Paikalle ilmaantui myös valtionvarainministeri, kait lähinnä omia joukkojaan tukemaan. Mutta kun ministeri paikalle vaivautui, niin päätin kysäistä eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaamiseen järkevyydestä ja ennen muuta miksi demarit tällaisessa ovat mukana.
Ministeri kiisti, että tämä olisi demareitten tekemä juttu eli: ei me mutta pojat. Sen sijaan demarit ottavat bointsit siitä, että korotetaan kunnallisverotuksen eläketulovähennystä, jolla kyseinen eläkekorotuksen leikkaus korvataan osalle eläkeläisistä. Eläkeläiset eivät kuulemma häviä mitään.
Mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että kunnilta leikataan verotuloja, joka sitten paikataan korottamalla kunnallisveroa. Kun kunnallisvero on tasavero, joka kohtelee ankarimmin kaikkein pienituloisimpia, johtaa tämä ministereitten hiekkalaatikkoleikki siihen, että eläkeläiset yhtä kaikki maksavat leikin viulut.
Olisikohan liikaa vaadittu, että valtionvarainministeriltä edellytettäisiin edes jonkinlaista talouspolitiikan tuntemusta. Näin on pakko todeta, ettei tarvitse olla sitä mieltä, että ministeri saattaa pitää torikansaa pilkkanaan.
Oikeistolaisen politiikan järjettömyydestä ehkä kuvaavin esimerkki on eläkepolitiikan alueella tehdyt ratkaisut. Eläkkeitten indeksikorotuksiahan on peukaloitu säästämisen nimissä jo 90-luvun alun lamakaudesta alkaen.
Eläkeleikkauksia on joka kerta perusteltu valtiontalouden ja myös kuntatalouden parantamisella, näin myös viimeisintä eläkeindeksin typistämistä, joka astui voimaan vuoden alusta. Tosiasiassa eläkkeiden korotuksen leikkaaminen ei hyödytä valtiota eikä kuntia, päinvastoin molemmat menettävät eläkeläisiltä saamatta jäävän eläketulon korotuksen verotulot.
Eläkkeiden leikkaamisesta koituu kunnille ja kelalle lisämenoja myös siksi, että pienituloisimmat eläkeläiset joutuvat turvautumaan entistä useammin toimeentulotukeen ja asumistukeen. Hyödyn tästä järjettömyydestä saavat yksityiset eläkeyhtiöt, joille jää entistä suurempi resurssi finanssikeinotteluun ja voittojen kippaamiseen veroparatiiseihin.
Myös eläkeiän korottamiseen tähtäävät hankkeet toimivat pidemmälle ajatellen käytännössä eläkeyhtiöiden eduksi ja julkinen sektori jää nuolemaan näppejään. Kun nyt ihmiset pakotetaan eläkeikää korottamalla jatkamaan työssäkäyntiä entistä sairaampina, niin poistuma muonavahvuudesta kiihtyy ja eläkeyhtiöiden ökypomot nauravat partaansa.
Samaan aikaan ja vailla minkäänlaista tunnontuskaa omista tekemisistä, vanhenevaa väestöä syyllistetään julkisen sektorin velkaantumisesta ja kaikenlaisista keksityistä kestävyysvajeista.
Voisi kuvitella, että suomalaisten eläkeläisten mitta olkaa olemaan täysi. Minun ainakin on ja siksi olen ehdokkaana.
PS
Viime lauantaina 14.2. puolueet kampanjoivat Järvenpään torilla jo vähän suuremmalla joukolla. Paikalle ilmaantui myös valtionvarainministeri, kait lähinnä omia joukkojaan tukemaan. Mutta kun ministeri paikalle vaivautui, niin päätin kysäistä eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaamiseen järkevyydestä ja ennen muuta miksi demarit tällaisessa ovat mukana.
Ministeri kiisti, että tämä olisi demareitten tekemä juttu eli: ei me mutta pojat. Sen sijaan demarit ottavat bointsit siitä, että korotetaan kunnallisverotuksen eläketulovähennystä, jolla kyseinen eläkekorotuksen leikkaus korvataan osalle eläkeläisistä. Eläkeläiset eivät kuulemma häviä mitään.
Mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että kunnilta leikataan verotuloja, joka sitten paikataan korottamalla kunnallisveroa. Kun kunnallisvero on tasavero, joka kohtelee ankarimmin kaikkein pienituloisimpia, johtaa tämä ministereitten hiekkalaatikkoleikki siihen, että eläkeläiset yhtä kaikki maksavat leikin viulut.
Olisikohan liikaa vaadittu, että valtionvarainministeriltä edellytettäisiin edes jonkinlaista talouspolitiikan tuntemusta. Näin on pakko todeta, ettei tarvitse olla sitä mieltä, että ministeri saattaa pitää torikansaa pilkkanaan.
perjantai 13. helmikuuta 2015
Sote-hanke on hylättävä!
Jyrki Kataisen hallituspuolueet vasemmistoliitosta kokoomukseen kirjasivat hallitusohjelmaan sote-hankkeen, jonka tavoitteeksi asetettiin sosiaali- ja terveyspalvelujen keskittäminen suuriin alueellisiin yksiköihin, joille annettaisiin palvelujen järjestämisvastuu ja niistä päättäminen. Myös palvelujen rahoitusrakennetta on tarkoitus muuttaa sekä laajentaa yksityisten palvelutuottajien osuutta.
Sote-hanke ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa ennen kuin eduskunnan oppositiopuolueet keskusta ja perussuomalaiset riensivät uusliberalismin hengessä tukemaan sitä. Hanke sai tässä yhteydessä konkreettisemman sisällön ja hallitus valtuudet valmistella sitä koskevaa lakiesitystä ilman pelkoa opposition häiriköinnistä.
Aleksander Stubbin hallitus antoikin viime vuoden joulukuussa esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi, jonka mukaan maa jaettaisiin viiteen sote-alueeseen, joille siirrettäisiin nyt kunnissa oleva palvelujen järjestämisvastuu, kuntien rahoitusosuudet järjestettäisiin uudella tavalla ja muun muassa työntekijöiden viiden vuoden työsuhdeturva kuntarakennemuutoksissa poistettaisiin.
Sote-soppa palamassa pohjaan?
Hallituksen esitys on saanut kritiikkiä monilta perustuslakiasiantuntijoilta ja kuntasektorin toimijoilta. Ennen muuta kyse on kunnallisen itsehallinnon vakavasta loukkaamisesta ja demokratian kaventamisesta.
Esitys siirtäisi yli puolet kunnallisen äänioikeuden sisällöstä ja kuntien päätösvallasta sote-kuntayhtymälle. Monien kuntien menoista jopa 2/3 koostuu nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Kunnille jäisi vain laskunmaksajan rooli. Perustuslain edellyttämän riittävän rahoituksen turvaamisen sijasta valtiovalta karsii rahoitusta sitovalla budjettiesityksellä.
Palvelujen järjestämispäätöksiä sote-alueiden yhtymävaltuustoissa tehtäisiin neljän vuoden välein. Näiden valtuustojen jäsenet valittaisiin kunnanvaltuutetuista, joka johtaa käytännössä vallan keskittymiseen suurille puolueille. Moni kunta saisi vain yhden edustajan, eikä voisi edes välttämättä ratkaista kuka se on.
Palvelujen tuottamisvastuu keskitettäisiin 19 kuntayhtymään, joissa päätöksentekoon riittää enemmistö, jossa on mukana vähintään kaksi kuntaa. Suuret kunnat saisivat päätösvallan. Tämä johtaa väistämättä pienten ja reuna-alueiden kuntien palvelujen karsimiseen ja ylipäätään lähipalvelujen tuhoamiseen. Asukkailla ei olisi vähäistäkään mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon.
Kuntien kustannukset lisääntyvät
Sote-esityksessä kuntien valtionosuuksien perusteet muuttuisivat niin, että niihin vaikuttaisi asukasluku, ikärakenne ja sairastavuus, joka merkitsee lisälaskuja kunnille. Muun muassa monilta Uudenmaan kunnilta leikattaisiin tällä perusteella valtionosuuksia jo menossa olevien leikkaushankkeitten lisäksi.
Kokemuksesta tiedetään, että suurissa yksiköissä kustannukset kohoavat ja niiden hallinta vaikeutuu, kun tilaajat, tuottajat ja maksajat eriytetään.
Palveluista päättämisen keskittäminen johtaa myös siihen, että yksityisten palvelutuottajien osuus lisääntyy. Tunnettua on, että yksityinen palvelutuotanto on kalliimpaa kuin julkinen.
Lähipalvelut uhattuna
Suuret hallinnolliset yksiköt ja niiden keskittynyt johto ei voi tuntea paikallisia palvelujen tarpeita. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen muuttuu liiketoiminnan kaltaiseksi varsinkin, kun yksityisten firmojen osuus väistämättä lisääntyy. Toiminnan johtoajatukseksi nousee voitontavoittelu ohi kuntalaisten välttämättömien tarpeiden.
Jo nyt on menossa eri kunnissa laajoja hankkeita, joiden tavoitteina on kunnallisten terveysasemaverkostojen supistaminen. Toisaalta yksityiset ylikansalliset terveysalan suuryritykset laajentavat toimintaansa avaamalla uusia toimipisteitä. Pelin henki vaikuttaa selvältä.
Vaihtoehto sote-sotkulle
SKP vaatii eduskuntavaaliohjelmassaan epädemokraattisen, peruspalveluja laiminlyövän sote-hankkeen hylkäämistä. Sen sijaan lakisääteiset perusterveydenhuollon palvelut on järjestettävä demokraattisesti maksuttomina lähipalveluina. Niitä ei saa yksityistää voitontavoittelun välikappaleeksi, vaan ne on tuotettava pääosin kuntien omana toimintana.
Palvelujen turvaamiskesi on edellisten hallitusten aikana tehdyt valtionosuusleikkaukset peruttava, säätämällä kunnallisvero progressiiviseksi ja asettamalla sen piirin myös pääomatulot.
Jatkossa on varmistettava matalan kynnyksen ennaltaehkäisevien palvelujen helppo saatavuus ja yhteys perustason terveydenhuoltoon.
SKP:n keskeinen tavoite on terveyserojen kaventaminen niin alueiden välillä kuin köyhien ja rikkaiden kesken. Epäonnistuneet ja kohtuuttoman kalliit yksityistetyt palvelut pitää siirtää kansalaisten edun mukaisesti takaisin yhteiskunnan vastuulle.
Vanhuspalvelulain, vammaispalvelulain tai hoitotakuun toteuttamiseen on oltava rahaa.
Sote-hanke ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa ennen kuin eduskunnan oppositiopuolueet keskusta ja perussuomalaiset riensivät uusliberalismin hengessä tukemaan sitä. Hanke sai tässä yhteydessä konkreettisemman sisällön ja hallitus valtuudet valmistella sitä koskevaa lakiesitystä ilman pelkoa opposition häiriköinnistä.
Aleksander Stubbin hallitus antoikin viime vuoden joulukuussa esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi, jonka mukaan maa jaettaisiin viiteen sote-alueeseen, joille siirrettäisiin nyt kunnissa oleva palvelujen järjestämisvastuu, kuntien rahoitusosuudet järjestettäisiin uudella tavalla ja muun muassa työntekijöiden viiden vuoden työsuhdeturva kuntarakennemuutoksissa poistettaisiin.
Sote-soppa palamassa pohjaan?
Hallituksen esitys on saanut kritiikkiä monilta perustuslakiasiantuntijoilta ja kuntasektorin toimijoilta. Ennen muuta kyse on kunnallisen itsehallinnon vakavasta loukkaamisesta ja demokratian kaventamisesta.
Esitys siirtäisi yli puolet kunnallisen äänioikeuden sisällöstä ja kuntien päätösvallasta sote-kuntayhtymälle. Monien kuntien menoista jopa 2/3 koostuu nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Kunnille jäisi vain laskunmaksajan rooli. Perustuslain edellyttämän riittävän rahoituksen turvaamisen sijasta valtiovalta karsii rahoitusta sitovalla budjettiesityksellä.
Palvelujen järjestämispäätöksiä sote-alueiden yhtymävaltuustoissa tehtäisiin neljän vuoden välein. Näiden valtuustojen jäsenet valittaisiin kunnanvaltuutetuista, joka johtaa käytännössä vallan keskittymiseen suurille puolueille. Moni kunta saisi vain yhden edustajan, eikä voisi edes välttämättä ratkaista kuka se on.
Palvelujen tuottamisvastuu keskitettäisiin 19 kuntayhtymään, joissa päätöksentekoon riittää enemmistö, jossa on mukana vähintään kaksi kuntaa. Suuret kunnat saisivat päätösvallan. Tämä johtaa väistämättä pienten ja reuna-alueiden kuntien palvelujen karsimiseen ja ylipäätään lähipalvelujen tuhoamiseen. Asukkailla ei olisi vähäistäkään mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon.
Kuntien kustannukset lisääntyvät
Sote-esityksessä kuntien valtionosuuksien perusteet muuttuisivat niin, että niihin vaikuttaisi asukasluku, ikärakenne ja sairastavuus, joka merkitsee lisälaskuja kunnille. Muun muassa monilta Uudenmaan kunnilta leikattaisiin tällä perusteella valtionosuuksia jo menossa olevien leikkaushankkeitten lisäksi.
Kokemuksesta tiedetään, että suurissa yksiköissä kustannukset kohoavat ja niiden hallinta vaikeutuu, kun tilaajat, tuottajat ja maksajat eriytetään.
Palveluista päättämisen keskittäminen johtaa myös siihen, että yksityisten palvelutuottajien osuus lisääntyy. Tunnettua on, että yksityinen palvelutuotanto on kalliimpaa kuin julkinen.
Lähipalvelut uhattuna
Suuret hallinnolliset yksiköt ja niiden keskittynyt johto ei voi tuntea paikallisia palvelujen tarpeita. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen muuttuu liiketoiminnan kaltaiseksi varsinkin, kun yksityisten firmojen osuus väistämättä lisääntyy. Toiminnan johtoajatukseksi nousee voitontavoittelu ohi kuntalaisten välttämättömien tarpeiden.
Jo nyt on menossa eri kunnissa laajoja hankkeita, joiden tavoitteina on kunnallisten terveysasemaverkostojen supistaminen. Toisaalta yksityiset ylikansalliset terveysalan suuryritykset laajentavat toimintaansa avaamalla uusia toimipisteitä. Pelin henki vaikuttaa selvältä.
Vaihtoehto sote-sotkulle
SKP vaatii eduskuntavaaliohjelmassaan epädemokraattisen, peruspalveluja laiminlyövän sote-hankkeen hylkäämistä. Sen sijaan lakisääteiset perusterveydenhuollon palvelut on järjestettävä demokraattisesti maksuttomina lähipalveluina. Niitä ei saa yksityistää voitontavoittelun välikappaleeksi, vaan ne on tuotettava pääosin kuntien omana toimintana.
Palvelujen turvaamiskesi on edellisten hallitusten aikana tehdyt valtionosuusleikkaukset peruttava, säätämällä kunnallisvero progressiiviseksi ja asettamalla sen piirin myös pääomatulot.
Jatkossa on varmistettava matalan kynnyksen ennaltaehkäisevien palvelujen helppo saatavuus ja yhteys perustason terveydenhuoltoon.
SKP:n keskeinen tavoite on terveyserojen kaventaminen niin alueiden välillä kuin köyhien ja rikkaiden kesken. Epäonnistuneet ja kohtuuttoman kalliit yksityistetyt palvelut pitää siirtää kansalaisten edun mukaisesti takaisin yhteiskunnan vastuulle.
Vanhuspalvelulain, vammaispalvelulain tai hoitotakuun toteuttamiseen on oltava rahaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
