Ikäihmisten kurittaminen on lopetettava!

Eläkkeitä on leikattu yli kahdenkymmenen vuoden kuluessa erilaisilla indeksien rukkauksilla ja eläkekertymien heikentämisillä. Hyvin monien eläkeläisten tulokehitys on jäänyt tästä syytä reaalisesti miinusmerkkiseksi. Pitkään jatkuneen suurtyöttömyyden ja pätkätöiden lisääntymisen seurauksena eläketaso jää monilla eläkkeelle siirtyvillä alun perin erittäin alhaiseksi.
Erityisesti Kataisen/Stubbin hallituksen toimesta ikäihmisiä on alettu syyllistää kuntien ja valtion talouksien rapauttajina. On keksitty yleismääritelmä, eli kestävyysvaje, jota käytetään lähes minkä tahansa oikeistolaisen talous- tai rakennepoliittisen hankkeen perusteluna. Sillä perustellaan kuntien pakkoliitoksia, sote-hankkeita, koulujen keskittämisiä jne.
Kestävyysvajeella perustellaan myös toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa julkisanottujen päämäärien kanssa. Esimerkkinä eläkkeisiin vuodenvaihteessa tehty operaatio, jolla lakisääteisestä indeksikorotuksesta suurin osa leikattiin eläkeläisiltä pois. Toimenpidettä perusteltiin säästösyillä, mutta tosiasiassa se oli tulonsiirto eläkeläisiltä eläkeyhtiöille. Tällä törkeällä toimenpiteellä heikennettiin eläkeläisten toimeentuloa ja kuntien verotuloja. Eduskuntapuolueet ovat omilla toimillaan aiheuttaneet eläkeläisten taloudellisen aseman heikkenemisen ja siten kasvattaneet julkisia menoja ajamalla heidät toimeentulotuen asiakkaiksi.
Suomessa on kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa eläkeläistä ja keskimääräinen eläke oli vuonna 2013 1549 euroa kuukaudessa. Naisten keskimääräinen eläke oli vain 1376 euroa kuukaudessa. Tämä kertoo sen, että hyvin suuri osa eläkeläisistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Eläkkeiden heikennykset luonnollisesti kiihdyttää tätä kehitystä.
SKP:n perusturva-aloite 1200 euron tulosta verottomana kuukaudessa parantaisi eläkeläisten asemaa huomattavasti. Se voidaan toteuttaa siten, että eläkkeitä korotetaan palauttamalla niihin vuosien varrella tehdyt erilaiset leikkaukset. Lisäksi tarvitaan riittävät määrärahat, joilla turvataan 1200 euron nettotulot kuukaudessa niille eläkeläisille, joiden tulotaso ei siihen muuten yllä. Myös toimeentulotukeen sekä asumis- ja muihin tukiin on turvattava riittävät resurssit. Verotettavan tulon alarajan nostolla voidaan edesauttaa perusturvan toteutumista.
Julkisen talouden ongelmien syy ei todellakaan ole ikääntyvien ihmisten lukumäärä, vaan eläkkeiden ja sosiaaliturvan liian matala taso.

Kyse on tulonjaosta

Hiljattain saimme tietoomme selvityksen varallisuuden jakautumisesta maailman mitassa. Kävi ilmi, että kaikesta maailman varallisuudesta noin 50 prosenttia on yhden prosentin hallussa. Kyse on niin mittavista summista, ettei sitä tavallinen ihminen edes käsitä. Voi vain kysyä miten se on mahdollista?
Varallisuus ei ole syntynyt itsestään, vaan se on kasautunutta työtä. Varallisuus on työn tulosta, joka on keskittynyt harvojen omaisuudeksi. Se kuuluu kapitalistisen järjestelmän luonteeseen, jossa toisten tekemän työn tulokset voidaan anastaa tuotantovälineiden omistamisen perusteella. Muutoin tällainen ei edes olisi mahdollista. Tämä sama ilmiö on nähtävissä myös Suomessa - rikkaudet keskittyy harvojen omaisuudeksi.
Varallisuuden ja rikkauksien keskittymisen kääntöpuolella on laaja osattomuus ja köyhyys. Perimmiltään kyse on vääristyneestä tulonjaosta. Työntekijöiden saama palkka ei ole missään kohtuullisessa suhteessa heidän tekemänsä työn arvoon nähden. Sosiaaliturva ja eläkkeet ovat inhimillisesti katsoen alamittaisella tasolla.
Yhteiskunnallisen toiminnan - luokkataistelun - pääkysymys kulminoituu juuri tähän ristiriitaan. Tästä on ja täytyy olla kyse myös eduskuntavaaleissa.

* * *

Suomessa on periaatteessa olemassa lakiin perustuvat minimipalkat. Työehtosopimusten yleissitovuus turvaa alakohtaisesti niihin kirjatut minimitaulukkopalkat. Alimmat taulukkopalkat esimerkiksi palvelualoilla liikkuvat noin 1 500 euron nurkissa kuukaudessa, joka ei todellakaan ole paljon.
SKP esittää vaaliohjelmassaan minimipalkkalain säätämistä niin, että alin palkka olisi 1 800 euroa kuukaudessa. Tällä olisi merkittävät vaikutukset tulonjakoon työn ja pääoman välillä varsinkin kun minimipalkka sidotaan indeksiin, ettei omistava luokka pääse inflaatiota hyväksi käyttäen mitätöimään näitä vaikutuksia. Käytännössä lakisääteinen minimipalkka tarkoittaa sitä, että alinta työehtosopimusten taulukkopalkkaa säädeltäisiin lailla.
Toinen SKP:n tulojaon oikeudenmukaistamiseen vaikuttava vaalitavoite on perusturvauudistus, jossa esitetään 1 200 euron perusturvaa kuukaudessa verottomana jokaiselle, joka tähän tulotasoon ei muuten yllä. Tavoite on lievästi nykyisen köyhyysrajan yläpuolella eikä siten mikään maailmoja kaatava hanke. Tällä toimenpiteellä korjataan monien eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden toimeentuloa. Myös tulonjakoon tällä on tervehdyttävä vaikutus.
Tulonjaon muuttaminen oikeudenmukaisemmaksi heijastuu yhteiskuntaan laajemminkin. Tulojen lisäys kaikkein pienituloisimmille tarkoittaa lisää ostovoimaa, lisää tuotantoa, lisää työllisyyttä, lisää verotuloja, lisää parempia palveluja. Sanalla sanoen elvyttävintä politiikkaa ikinä.

* * *

Jotta tulonjakopolitiikka ei olisi pelkkää tulonlisäystä pienituloisille, tarvitaan tasapainottavia toimenpiteitä. Varallisuuden räikeää keskittymistä, joka siis on seurausta vääristyneestä tulonjaosta, on rajoitettava paitsi tulonsiirroilla myös veropoliittisin toimenpitein. Pääomapuolen verotusrakennetta muuttamalla saadaan lisää tuloja muun muassa perusturvauudistuksen toteuttamiseen.
Ensitöikseen on palautettava varallisuusvero ja sellaisella tasolla, jolla rikkauksien liikakeskittymistä voidaan hallita. Nyt kun pörssiyhtiöt ovat jakamassa yhtiöiden tuloksista suurimmat osingot kuin koskaan, on niistä pääomatulojen verotusta kiristämällä otettava entistä paksumpi siivu yhteiskunnalle.
On vihdoin korjattava sellaiset suuret mokat kuten yritysten kela-maksujen poisto ja yhteisöveron täysin perusteeton alentaminen. Kuntien verotulojen ja resurssien parantamiseksi on kuntavero muutettava progressiiviseksi ja laitettava myös pääomatulot kuntaverotuksen piiriin.
Kaikki tämä kuulostaa ehkä liian suurisuuntaiselta, mutta suuri on vääryyskin, joka on oikaistavana.